torstai 21. marraskuuta 2013

Odottelua.

Huomasin paljon aikaa kuluneen siitä, kun olen viimeksi käynyt täällä kääntymässä, hups.
Pikaiset kuulumiset olisivat että Randi ja Majken tulevat hyvin toimeen. Reino aristelee hieman kavioitaan nyt maan jäädyttyä; ainahan se on ollut herkkä mutta etenkin nyt. Toivottavasti ei mitään vakavaa meidän Reinohirvellä :)
 Majkenin maha on todella suuri. Istuin sen karsinassa juttelemassa sille jokunen päivä sitten, käsi sen pullistelevalla vatsalla, kun tunsin sisältä tulevan potkun. Sitten oli hiljaista hetken aikaa, niin kauan että ehdin jo epäillä keksineeni koko jutun, mutta silloin se tapahtui uudelleen. Mikä ihana ilon tunne!
 Utareet eivät kuitenkaan näytä vielä ns. valmiilta, eli odotellaan ja odotellaan vain.

 Majken ei ole (vielä) mikään halinalle, mutta olen viime aikoina huomannut että se on paitsi kesyyntynyt myös hyväksynyt minut eri lailla kuin ennen. Eilen sen luona istuessani se laittoi turpansa kämmenelleni ja piti sitä siinä ihan rauhassa, ennen se olisi mahdollisesti tarkistanut onko siinä mitään syötävää ja sitten kääntänyt päänsä pois. Tänään sain koskea sen korvaan, mikä oli täysin mahdotonta pari viikkoa sitten.
 Se on jo vienyt sydämeni, se ryökäle.

Tässä vielä oikein sutjakkaana (ja sileäkarvaisena) reilu kuukausi sitten.
Ja kyllä, otsatukka on juuri noin onneton!

lauantai 2. marraskuuta 2013

Hyvä hevostelupäivä

 Tänään on tullut hevosteltua oikein pitkän kaavan mukaan, ihanaa!
Aamusta laittamaan Majkenia ja Reinoa ulos, siivoilin tallia ja laitoin kaiken valmiiksi iltaa varten. Sitten ravitallille viemään Randia kävelylenkille, jonka jälkeen ratsastin Pikkusta, piensuokkia. Oli vauhdikas lenkki ja olin yhtä paljon pesun tarpeessa sen jälkeen kuin Pikkunenkin.
Pikkuinen kesällä
 Pikaisen ruokatauon jälkeen kävin ottamassa Reinon ja Majkenin sisälle kun sää muuttui kurjaksi (tiedän etteivät ne sula, mutta..) ja hätyyteltyäni parempaa puoliskoani laitoimme kopin auton perään ja lähdimme hakemaan Randia. Se saa muuttaa samalle tallille kuin Reino ja Majken; puitteet siellä eivät ole korkeatasoiset: ei ole kävelykoneita, hiittisuoria taikka pyöreää rataa, mutta kaipa nuo pienet pulleat ryökäleet pärjäävät ilmankin :) Helpottaa ainakin minun elämääni kovasti jos ei tarvitse ajaa edestakaisin niin monta kertaa päivässä. Ja paras juttu on että täällä on niitä pikkutyttöjä, eli Randi pääsisi hommiin.

 Taluttaessani Randin talliin huomasin heti että Majken tunnisti sen. Reinoa taas harmitti kun sijoitin Randin nurkkakarsinaan, mihin se ei millään lailla yllä. Se kun olisi niin mielellään tehnyt tuttavuutta.
 Laitan tammat huomenna samaan tarhaan, vaikka oikeastaan haluaisin mielummin laittaa Randin Reinon kaveriksi kun se varmasti päätyy sinne ennen pitkää (sitten kuin Majken varsoo). Pelkään vain että Reino 'rikkoo' Randin kun se on niin iso, nuori ja leikkisä vielä, eikä Randi ilmeisesti ole kovinkaan hyvä pitämään puoliaan.
 Täytyy vielä miettiä asiaa yön yli. Reino ei missään nimessä ole paha, mutta painivat ihan eri painoluokissa eikä Randi sitäpaitsi taida edes ehtiä 'alta pois' lyhyine jalkoineen.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Jos metsään haluat..

Kävimme metsälenkillä, pikkuveli Reinolla ja minä Majkenia taluttaen.
 Olen niin kovin ylpeä pikkutammastani: ohitimme yhden käynnissä olevan traktorin, useamman haukkuvan koiran ja meitä tuli yksi maasturi vastaan, ja Majken käyttäytyi todella hyvin. Se on sitten nokkela ja urhea pieni poni! Ottaen huomioon että oli periaatteessa villihevonen vielä reilu kuukausi sitten niin olisin antanut sille anteeksi vaikka olisi vetäissyt pari hernettä nenäänsä.

 Ihan metsän siimeksessä oli ihanan vihreää ja rauhallista ja karvaiset nelivetokaverimme vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä. Siellä missä oli mahdollista oikaisimme Majkenin kanssa jotta Pikkuveli ja Reino saisivat mennä pidempää reittiä ja hieman reippaampaa vauhtia - Reino kunnostautui vetämällä sarjan ilopukkeja laukannoston yhteydessä, mutta kuski pysyi hienosti selässä ottaen huomioon että ei ollut ennen sellaista kokenut.
 Reino on sporttisesta ulkomuodostaan huolimatta aika kömpelö eikä jalat nouse kovinkaan korkealle eli sillä sopii harjoitella vaikka pukkilaukkaa :)

Kuvat ovat tällä kertaa vanhoja.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Harmaita hiuksia.

 Koska ajatukseni näiden ponien kanssa oli alunperin niiden 'kesyttäminen' ja myyminen, ja koska Randi osoittautui kaikkea muuta kuin villihevoseksi, niin tarjosin sitä kahdelle nuorelle naiselle jotka etsivät shetlanninponia. He ovat käyneet useamman kerran siihen tutustumassa ja ihastelleet sitä ja sen rauhallista luonnetta yhteen ääneen; laitoin sille hyvin maltillisen hinnan koska pidän ajatuksesta että se ei joutuisi lapsen leluksi ja kaikki vaikuttaa olevan paketissa -- mutta kauppoja ei synny?
 Tiedustelin varovasti millaisella aikataululla ovat liikkeellä, jolloin tuli esille että osto ei välttämättä ole ajankohtainen edes tämän vuoden puolella.
 Mitä siihen sanoisi :)

 Huolestuneena olen myös katsellut Majkenin mahaa. Majken on edelleen liian villi jotta sitä saisi kukaan, etenkään vieras ( = eläinlääkäri ) ultrattua/tutkittua, joten virallisesti ei ole varmaa onko se kantavana.
Oletan kuitenkin että on, sillä sen maha kasvaa niin hurjaa vauhtia että näillä näkymin meille tulee varsa, mutta ei taida tulla sen enempää kesävarsaa kuin kevätvarsaakaan, vaan  kasvun perusteella tämä näyttäisi syntyvän talvihangille mikä tietää aikamoista huolta ja rambambulaa.  Olen jo harkinnut lämpölamppuja karsinaan, ja millaisia 'haalareita' varsalle pitäisi kehitellä. Kasvavalle varsalle niitä saisi varmaan olla seitsemää eri kokoa, vähintään. Jos tätä lukee joku, jolla on kokemusta talvivarsomisesta, niin vinkkejä otetaan vastaan!
 Tietysti on täysin mahdollista että olen väärässä, ja ilman muuta toivon asian olevan niin. Olisi kuitenkin hienoa tietää edes sinnepäin milloin se on astutettu -ja millä. Näistä ulkomaantuonneista kun kuulee aina välillä hurjia huhuja, tammoista joiden varsa on äitinsä kokoinen jo vieroitettaessa..
Tässä se näyttää ihan sopusuhtaiselta, kuvakulma ei paljasta kuinka pahasti pömpöttää ;)



sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ensilumi ja ensiratsastus

Ensilumen peittäessä maata lähdimme Kummitytön kanssa tallille Randia hoitamaan.
Ensin kävimme penkomassa vanhoja kätköjäni, etsimässä sitä surullisenkuuluisaa Lätkäsatulaa.
Löytyihän se; pölyn peitossa, osa niiteistä hieman ruostuneina. Sitten kiireen vilkkaa tallille!
Randille satula selkään, tytölle kypärä päähän. Randi ei kovasti näyttänyt välittävän satulasta tai muustakaan hälinästä, joten nostin Kummitytön selkään ja sekin sujui oikein hyvin.
Kipiteltyämme hetken solmin riimunarusta ohjat ja Kummityttö sai ratsastaa ihan itse.
 Randi ei edelleenkään moittinut tilannetta millään lailla, jatkoi vain taapertamistaan tasaiseen tahtiin, eli varmasti ratsastettu joskus 'aiemmassa elämässään'. Tanskassa siis, en nyt pohdi ponien reinkarnaatioita :)

Lopuksi veimme ponin talliin ja harjasimme sitä hetken aikaa.
Uskon että olimme kaikki kolme melko tyytyväisiä päivän saavutuksiin.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kotiutumista ja toisiimme totuttelua.

Muutama päivä sitten haimme pikkutammat uuteen kotiinsa.
Pienemmän niistä, mustan Randi-tamman jätin samalle tallille jossa olin pitänyt Pätkää, ja kirjavan Majken'in vein Reinon kaveriksi, joten olen huristellut työpaikan, kodin ja kahden tallin välillä- mikä on hivenen väsyttävämpää kuin olin ajatellut. Kovin suloisia tammoja, ja aikamoisia pygmejä. Olin tyystin unohtanut kuinka pieniä shettikset ovatkaan!

 Riimuissa roikkui purkautuneet narunpätkät, (alinna olevassa kuvassa näkyy Majkenin riimussa roikkuva viritys) ja passeissa on numerolaput ( = paikat hevosrekassa). Maahantuontipapereiden mukaan kerralla on tuotu 26 kpl poneja. Enpä tiedä, mutta hieman karulta tuntuu. Toivottavasti ovat kaikki löytäneet huolehtivat kodit vaikka puolivillejä ovat.

 Hyvä uutinen on kuitenkin se, että Randi on ainakin jossain vaiheessa elämäänsä ollut jonkun lemmikkinä, eikä pelkästään varsomiskoneena, sillä vaikka se on hieman arka niin se on todella sympaattinen ja loputtoman kiltti. Hieman hämmentynyt ilme pienellä naamallaan se tekee yhteistyötä parhaansa mukaan joka tilanteessa johon olen sen laittanut tähän mennessä, moni asia on selvästi uusi mutta kaikesta selvitään.
 Ravitallilla onkin hauska nähdä miten muut hevoset suhtautuvat metrin korkuiseen menijään; jotkut suuret ravurit ryntäävät peloissaan pois sen läheisyydestä, toiset taas suhtautuvat siihen kuin varsaan ja eräs naapuritallin suomenhevostamma olisi ominut sen heti omakseen. :)
Randi
 Majken taas on ollut se luvattu villihevonen. Taluttamisesta lähtien kaikki on ollut vaikeaa, mutta edistystäkin tapahtuu niin nopeaan tahtiin (välillä oikein näkee sen hehkulampun pään yllä) että tämä on hyvin palkitsevaa. Tuskin siitä mitään ensiponia koskaan tulee, mutta "kiltti ja toimiva" on enemmän kuin mahdollista.
Hyvin varsamainen käsitellä, ja esim. yllä mainittu taluttamisongelma on juuri siitä kiinni ettei siltä ole koskaan vaadittu yhtään mitään eikä siis tiedä miten talutettaessa pitäisi toimia. Se nojasi koko painollaan taluttajaan ja käveli ihan vinossa, piti sitten riimusta kiinni taikka antoi löysää narua.
 Ratkaisuni kuulostaa todella typerältä, mutta toimi meillä ja tässä tilanteessa; ajattelin että kun kuitenkin on aikuinen poni kyseessä niin kyllähän se hevosten kieltä ymmärtää, ja niin vinkaisin sille oikein kunnolla ja 'peruutin' sitä kohti. Majkenin pienet korvat sojoittivat pystyyn ja sen aivojen raksutuksen saattoi melkein kuulla, ja niin se antoi minulle pyytämääni/vaatimaani tilaa.
 Sadan metrin matkalla jouduin uusimaan temppuni muutamaan otteeseen,  mutta sen jälkeen taluttaminen on sujunut mallikkaasti.
Majken on myös haastava saada tarhassa kiinni,  mistä syystä se näin alkuun joutuu tarhaamaan pienessä tarhassa. Kunhan luottamus löytyy niin pääsee Reinon kanssa yhdessä tilavampaan aitaukseen.
Majken ja Reino.
 Jossain kätköissäni pitäisi olla parikymmentä vuotta vanha ns. lätkäsatula. Ajattelin kaivaa sen esiin ja satuloida Randin, epäilen ettei se tuota minkäänlaisia ongelmia kun on ollut niin kesynoloinen  koko ajan. Nämä ovat kovin kiinnostavia aikoja!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Villihevosia, ja niitä kesyjä.

Puoli vuotta hiljaiseloa ja -tadaa- nyt tulee uutta tekstiä. Kesä oli vain niin kiireinen ettei ehtinyt mitään muuta kuin pakolliset jutut; takana ei ole ainuttakaan rannalla vietettyä päivää tai vastaavaa. Eikä se piha edelleenkään ole valmis...

Paljon on hevosrintamalla tapahtunut mutta yritetäänpä kuroa pahimpia umpeen.

 Pätkäponi ollut minulla helmikuusta asti, ja kentän puuttuessa olen lenkittänyt sitä maastossa samaa lenkkiä toivoen että se tottuisi, mutta täysin maastovarmaa siitä ei saa. Kaikkeen muuhun se on pikkuhiljaa tottunut, mutta se on edelleen haastava ratsastaa maastossa. Silloin kun vapaita tarhoja löytyy ja niitä voi käyttää kentän lailla niin se on hyvin erilainen ratsastaa, keskittyy ja työskentelee, mutta maastossa pelkästään höseltää ja kyttää. Kun kertyy pitkä putki niitä ratsastuskertoja jolloin sitä ei saa etenemään kuin viitisen metriä kerralla ennenkuin se pysähtyy kyttäämään/tekee sivuloikan/jännittyy ihan kivikovaksi niin se alkaa ihan tosissaan syödä motivaatiota. Jokainen tarvitsee pientä onnistumisen tunnetta, edes silloin tällöin.
Pätkä irtohyppäämässä.

 Muuli lähti kasvattajansa luo ja on siellä toiminut mm. lasten ratsuna. Onnellinen loppu!
 Tallinpitäjän eläkeläisruuna lähti vihreämmille laitumille, samaten tallilla kesän majaillut Sporttisuokki.
 Ihan muutama päivä sitten talliin muutti uusi, vasta vieroitettu orivarsa.
 Tallilla oli kesällä myös parin viikon ajan Reino-ruuna, viisivuotias suokki jonka veljeni osti itselleen harrasteratsuksi ja joka sen takia tuli sisäänratsastettavaksi. Reinolla on niin mahtava luonne että kahdessa viikossa saimme sen totutettua satulaan, ratsastajaan, ja uusi omistaja pääsi sillä jopa maastoilemaan ennenkuin vei Reinon kotiinsa. Miksi maailmassa ei ole enempää Reinoja?
 Reinosta tulee varmasti vielä kirjoitettua, olen tiiviisti mukana sen kanssa harrastamassa.

 Ihanan Ison Yrmeän raviura loppui kun se ei enää halunnut kisata. Porukan mukana se juoksi, muttei eväänsä väräyttänyt jos olisi pitänyt kiriä, ja startista palasi hädin tuskin hengästyneenä. Ajelin ja ratsastelin sillä paljon, ja koska se on täysi unelma kaikessa käsittelyssä ja liikkui yllättävän helposti ns. oikein päin ratsastaettaessa niin laitoin oman ponini myyntiin jotta voisin ostaa Ison Yrmeän. Ponin ilmoitusta käytiin katsomassa reilut 800 kertaa, ja yhteydenottoja sain vaikka millä mitalla, mutta niitä katsojia taikka koeratsastajia -edes niitä renkaanpotkijoita- ei ole näkynyt. Turhauttavaa.
 Isoa Yrmeää tuli eräs nainen Etelä-Suomesta saakka kokeilemaan, ja arvatenkin ihastui siihen, joten Iso Yrmeä lähti uuteen kotiin harrasteratsun virkaa täyttämään ja vaikka olen onnellinen sen, sen myyjän ja sen uuden omistajan puolesta niin olen tietysti surullinen kun en saanut ostettua sitä itselleni.
 Iso Yrmeä

 Iso Yrmeän myymisen jälkeen selailin nettiä kovin harmistuneena ja päähänpistona ehdotin yhdelle pikkuponeja myyvälle naiselle vaihtokauppaa, hän saisi Pätkän varusteineen jos antaisi vaihdossa kaksi villihevostaan.

 Niin juuri, villihevostaan. Hänellä on liuta Tanskasta tuotuja isolla laitumella eläneitä metrin korkuisia siitostammoja joita on käsitelty hyvin niukasti. Luultavasti ei koskaan kengitetty tai loimitettu, ja pelkäävät ihmistä eivätkä anna kiinni. Maha roikkuu ja nisistä näkyy että olivat juuri vierotettu varsoistaan kun saapuivat Suomeen. Passit löytyy ja ovat sirutettuja, mutta ovat tilastoja.
 Tummempi on aivan selvä shettis, kirjava taas voisi olla risteytys, tai pelkkä ylikasvanut shettis.
 Ja voivat mahdollisesti olla kantavana.

 Aikamoiseen soppaan olen nenäni pistänyt :)
 Kokemukseni shettiksistä ja niiden risteytyksistä on kuitenkin se, että ovat erittäin erittäin älykkäitä. Ja persoja makealle, joten olen melko varma että ne saa totutettua ihmisiin ja kaikenlaiseen käsittelyyn aika helpolla kunhan käyttää järkeään.
 Tällä hetkellä suunnitelmani on opettaa ne ajolle ja totuttaa ratsastajaan (jos sopivankokoisen, osaavan ratsastajan jostain löydän) ja sitten myydä pois joko ennen tai jälkeen mahdollisen varsomisen.
 Epäilen kuitenkin että jompikumpi tammoista tai niiden ehkä syntyvistä varsoista saattaa olla pysyvämpi tapaus - haikeana vielä muistelen niitä pikkuponeja joita minulla lapsena oli, mainioita karvakorvia ja aina valmiita seikkailuun!
 Niin, haaveilu seis tällä kertaa. Ihan lähipäivinä olisi tarkoitus lähteä suorittamaan vaihtoa; meillä on tuota välimatkaa sen verran että olemme sopineet tapaamisen eräälle raviradalle ja vaihdamme siellä. Nähtäväksi jää, saammeko tammoja lastattua (ja saako myyjä niitä ylipäätäänsä traileriin jotta pääsee tapaamispaikalle). Kuullemma niitä kuitenkin pystyy taluttamaan kunhan ne on ensin saanut kiinni. ;)

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Tiedonmuruja ja uusia kokemuksia

Hengissä edelleen.
Poni on nujertanut taudin mutta pitkän kuumeilun jälkeen tiedossa on muutama viikko lomaa että palautuu ihan varmasti. Nyt vaikuttaa siltä että kaikki olisi jo ohi ja olemme desinfioineet osan tallista (ns. pihaton) mutta en tiedä tarkkaan milloinko koko talli (ja kaikki varusteet ym.) pestään - aikamoinen homma siinäkin.

Ainoa uutinen on että pääsin odottamattomaan hommaan - pääsin ajamaan Isoa Yrmeää "ihan itse" eikä siinä vielä kaikki; ajoin ensimmäistä kertaa ja ..yllätys yllätys: hiittasimme! Pääsin kuskiksi kun ketään muuta ei sattunut olemaan paikalla ja tallinpitäjällä oli useampi hiitattava, joten hän sanoi "ajat vain kypärässä kiinni, ei se yli tule".
Olin melko tyytyväinen kun ajoimme hölkkää ja lämmittelimme, Iso Yrmeä liikkui hyvin. Ensimmäisen vedon aikana itsevarmuuteni koki kuitenkin aimo kolauksen kun hevoset kiihdyttivät - on se uskomatonta! Mikä vauhti, mikä kiihdytys, mikä voima -- kyllä sitä ihminen vain on pieni kärpänen ohjissa roikkuessaan..!

Tätä muistellen jatkan hiljaiseloa vielä hetken. Mahdollisesti kuitenkin kuvia tulossa kunhan ratahiittiä päästään kokeilemaan, en kuitenkaan ole silloin itse ohjaksissa vaan kameran takana.
(Kasvoin kyllä ylpeydestä pari senttiä kun Tallinpitäjä sanoi että saisin vielä ajaa Isoa Yrmeää radallakin. Ymmärrän kuitenkin olevani täysi aloittelija vielä enkä ala hinkumaan itselleni liian isoa siivua, elän tällä kokemuksella kauan!)

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Jatkoa

Useamman kuumeettoman päivän jälkeen Ponille nousi jälleen kuume, eli ei taida tauti olla vielä nujerrettu.
Tallilla käyminen on suurimmaksi osaksi karsinoiden siivousta ja kaiken mahdollisen desinfiointia, ja onhan se tietysti mukava katsoa kun hepat nauttivat kevätauringosta tarhoissaan.
Tänään pääsin kuitenkin Tallinpitäjän kyytiin kun hän ajoi starttarillaan hieman nopeampaa vauhtia.. On se uskomatonta millaista vauhtia hevonen pystyy liikkumaan halutessaan, puhumattakaan siitä kuinka kevyesti ja helpon oloisesti se sujuu.
------------------------------------------------------------------------------------------------
Muuli Karvanaama taisi pelastua; sen kasvattaja kuuli tilanteesta ja lupasi maksaa sen tallivuokrat kesään asti jolloin se sitten muuttaisi takaisin juurilleen. Pidetään peukkuja että kaikki sujuu suunnitellusti!
Tämän kunniaksi harjasin sen tänään ja siitä lähti järkyttävä määrä karvaa. Oikeasti järkyttävä.
Leikkasin myös pahimmat rastaletit sen harjasta ja vaikka se hieman häsläsi ja höselsi eikä oikein malttanut seistä paikoillaan niin luulen että olimme molemmat aika tyytyväisiä lopputulokseen.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Lisää sairastamista

Ponin lääkekuuri on loppu ja on tähän mennessä selvinnyt aika helpolla.
Mietityttää kuitenkin kun sen imusolmukkeet ovat edelleen turvoksissa, mutten tiedä laskeutuuko turvotus vain hitaasti vai pitäisikö siitä olla huolissaan?
Iso Yrmeä on myöskin sairastanut, ja sen imusolmukkeet tuntuvat samalta. Kauhuksemme taudin aikaisemmin sairastanut Valtava Varsa näyttää sairastuneen uudestaan.
Valtava Varsa
  Tuntuu loputtomalta, voi Tallinpitäjä parkaa.
Ponin, Ison Yrmeän ja Kauniin Piirtopään ei pitäisi tartuttaa muita kun ovat kerran saaneet lääkekuurin, mutta varmueen vuoksi pesemme ja desinfioimme kaiken missä tartunta voisi piileskellä.
Katselin eilen Muuli Karvanaamaa, sen harja on ihan takussa ja sillä on karvanvaihto alkanut, se näytti kutiavan. Päätin että tuskin sen omistaja kovasti kiukustuu vaikka harjaisin sen joku päivä; menen vain niin ajoissa että ehdin ennenkuin teen mitään ponille etten vain vie pöpöjä suoraan ponista Muuliin.
Illalla Tallinpitäjä kuitenkin sai soiton Muulin omistajalta että se lopetetaan parin viikon sisällä koska hänen kiinnostuksensa siihen on lopahtanut. Onhan se vähän harmi, mutta varmasti parempi hevoselle päästä vihreille laitumille kuin seistä tyhjän panttina päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.


 Tallinpitäjästä puheen ollen kävimme yhdessä eilen ulkona. Olipa hauskaa!
Tallinpitäjän avomies oli myös mukana, ja tein hänelle tarjouksen: sanoin ostavani Ison Yrmeän kun se tulee niin vanhaksi ettei saa enää kisata raveissa. (mihin on muuten vielä hurjan monta vuotta..)
En tiedä oikein miksi olen siihen niin ihastunut, mitä näen lv-ruunassa joka kaiken lisäksi on valtavan kokoinen ja hieman huonoryhtinen, mutta tänään tarhan vesiastiaa täyttäessäni se laittoi päänsä olkapäälleni ja puhalsi lämmintä ilmaa poskelleni - ja minähän olen heti ihan myyty..
Iso Yrmeä
Asiasta aivan muuhun, löysin ihanan skotlantilaisen paikallisradiokanavan netistä. Kuuntelen sitä par'aikaa, olen melko varma että skotlantilaisilla on suomalaisten tapaan jonkinlainen sisäänrakennettu melankolian tarve. Tätä kauniin kaihoisaa musiikkia kuunnellessani lennähdän hetkeksi jollekin Orkneyn saarista, tunnen tuulen ja meren. Ah, ihanaa!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Hiljaisuus

Onpa ollut päivitystaukoa.. Lisää tulossa.
Treenailua, Iso Yrmeä ja Valtava Varsa
Olemme edistyneet todella kivasti Pätkän kanssa, ensimmäinen kokovartalopesukin meni rauhallisissa merkeissä -miksi ei menisi kun poni on perus järkevä käsitellä?
( En kuitenkaan meinannut pysyä nahoissani kun olin niin tyytyväinen sen fiksuun käytökseen, jes! )

Pelkkää myötätuulta ei kuitenkaan voi saada, eikä toivoakaan, eli vaikka tallissa pyörinyt kuumetauti vaikutti jo loppuneen ja sairastaneet hevoset ovat pikkuhiljaa taas terveiden kirjoissa niin pöpö hyökkäsi yllättäen taas jostakin ja tuloksena on kolme uutta potilasta. Poni mukaanlukien.
Joten aika hiljaista tämä tallipuoli jonkin aikaa.

Palailen jossain vaiheessa johonkin asiaan!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Auringosta nautiskelua

Monen monta aurinkoista päivää peräkkäin, mitä näillä kaikilla tekisi?

Torstaina kävin maastossa ilman satulaa, mahtavasta säästä nautiskelemassa.
 Poni oli vähän vähemmän säpsy kuin tavallisesti, eli melko rentoa ulkoilemista.
Sydän oli ihan särkyä onnesta kun se hörisi minulle hakiessani sitä tarhasta. Lenkin jälkeen sen seistessä tallikäytävällä Tallinpitäjä pesi omaa hevostaan siinä vieressä eikä Pätkä siitä suuremmin välittänyt, eli on aika harjoitella pesupaikalla oloa.

Valtava Varsa
Perjantaina laitoin Pätkän kävelytyskoneeseen ja lähdin siivoamaan auringon sulattamia kakkoja tarhasta pois. Tallinpitäjä tuli kysymään haluaisinko tulla Valtavan Varsan kyytiin; tytöt lähtisivät yhdessä ajamaan Isoa Yrmeää ja Varsaa, ja Varsan kärryillä olisi tilaa.
 No ilman muuta, ja olipa hauskaa! Valtavan massansa takia Varsan ei odottaisi liikkuvan ripeästi, mutta sillä on todella matkaavoittavat ja sulavat liikkeet. Tuosta tulee vielä juoksija, aivan varmasti.
 Ihana Iso Yrmeä

Lauantaina lähdimme Tallinpitäjän kanssa ratsastamaan.
Tallinpitäjän starttarilla meni treeni- ja kilpailusuunnitelmat mönkään tallilla riehuvan kuumetaudin takia, vaikka ei sairastunut itse niin ei saa kilpailla tai edes käydä hiitillä radalla ettei tartuta muita, joten Tallinpitäjä tuli sillä meidän kanssa maastoilemaan.

 Ponin askel oli toki starttarille turhan lyhyt ja kun jouduimme ravaamaan sen kiinni aina muutaman minuutin välein niin sillä alkoi vähän kilpailuvietti kuohua. Lämmittelyn jälkeen Tallinpitäjä ehdotti laukkaa ja heti käskyn annettuaan Starttari lähti kuin olisi ollut tosi kyseessä. Ponilla en ole koskaan laukannut niin hurjaa vauhtia kuin silloin, teimme kovasti töitä mutta Starttari häipyi horisonttiin..
Starttari


Pätkällä loppui kunto kilometriä myöhemmin, se vaihtoi laukkaa pari kertaa ja hidasti raviin. Se puuskutti ja oli kaulalta ihan märkä, joten jatkoimme matkaa käynnissä ja pian Starttari tulikin meitä vastaan.

Kävelytimme kunnes poni hengitti taas tasaisesti ja ratsastimme sitten maastoradan ympäri toiseen suuntaan kierroksen. Starttari ravasi ja Poni laukkasi, ihan sopivaa vauhtia. Lopuksi kävelytimme vielä pari kilometriä ja poni kulki oikein mallikaasti. Tallinpitäjä hieman kiusasi Pätkää kun se on liian hidas pysyäkseen noitten täysikokoisten vauhdissa, sanoi "Etana, etana, limavana vain puuttuu.." mutta näin ratsastajan (ja omistajan) näkökulmasta tiedän että poni teki parhaansa ja kunhan kunto kohoaa niin varmaan vauhtikin nousee.
  Eihän siitä ole kuin kuukauden päivät kun sitä ei saanut nostamaan laukkaa ilman raippaa ja kannuksia, joten olen itse asiassa erittäin tyytyväinen.

 Ratsastuksen jälkeen laitoin Ponin pesupaikalle ja käänsin veden päälle. Vähän se ihmetteli ja väisti sivulle, mutta kun rauhoittui niin letkutin sen jalat. Takasia se yritti vähän nostaa kun vesi osui niihin, mutta kun huomasi ettei vesi mennyt minnekkään niin seisoi ihan rauhassa. Laitoin veden pois, kiitin ja syötin sille leipää. Harvinaisen fiksu ponimus. Olisin varmasti voinut pestä sen samantien, mutta yritän olla tekemättä liian isoja harppauksia, hiljaa hyvä tulee. Hyvä Poni!

Laitoin Ponin yöksi ulos Ison Yrmeän kanssa, ja tyttöjen kanssa korjattiin vielä tarhaa jonka Muuli Karvanaama oli hajoittanut. Harvinaisen onnistunut päivä, jes.

Tänään lähden varmasti taas Tallinpitäjän kanssa ratsastamaan, ja hän ehdotti eilen että saisin mahdollisesti ratsastaa Isoa Yrmeää joku päivä. Maanantaina Ponilla on vapaapäivä.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

..ja vähemmän hehkutusta.

Nonniin, nyt selvisi mikä virus tallilla riehuu, minulle ihan uusi juttu.
 Tallinpitäjä parka oli kuin maansa myynyt.. Onhan se kovaa kun tietää että edessä on vielä enemmän kuumeilua, yskimistä ja räkää, mutta kyllä tämä tästä.
(Hyvähän minun on sanoa kun oma poni on toistaiseksi vielä terve kuin pukki).

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Hehkutusta, kaikesta.

 
Mahtava, mahtava sää!
Oli ihanaa käydä ratsastamassa kun ilma oli aavistuksen pakkasen puolella mutta aurinko paistoi pilvettömältä, siniseltä taivaalta.
 Ratsuna oma poni joka kulki todella kivasti ja jolla on uudet hokkikengät alla.
Jotkut päivät ovat kerta kaikkiaan niin upeita että niitä muistelee kauan jälkikäteen.
---------------------------------------------------------------------------------------

 Pätkä ja Iso Yrmeä jakavat herrasmiehinä heinät.
(Kuvakulma vääristää, oikeasti niillä on reilusti kokoeroa)

Odotimme eillisiltana myöhästynyttä kengittäjää tuntikaupalla, mutta oli sen arvoista.
Oli osaava, huolellinen ja hevosystävällinen, ja olin niin tyytyväinen että varasin heti seuraavan ajan. Saattaa olla että kaadun järkytyksestä kun lasku tulee, mutta jos ei tämä kengittäjä saa Pätkän ylikasvaneita ja lättänäksi levinneitä kavioita kuntoon niin ei sitten kukaan. Onneksi kengittäjä oli sitä mieltä ettei tule olemaan edes vaikeaa; alkuun vain lyhyt kengitysväli (5 viikkoa) ja jo ensi kerralla niiden pitäisi näyttää paljon paremmilta. Jes!
Pätkäkin käyttäytyi siivosti vaikka olin hermoillut tätä kengitystä koko päivän, ensimmäinen kengitys uudelle ponille on aina jännittävä kun ei ole muuta kuin myyjän sana siitä että 'kyllä sille saa kengät laitettua ilman tappelua'. Onneksi myyjän sanaan pystyi tällä kertaa luottaa.
Varsoja pihatossa.

Ratsastaessakin tuntui tapahtuvan edistystä: Pätkä kyttää edelleen kaikkea kun sillä lähtee yksin maastoon, mutta ei säpsy niinkuin alussa. Ratsastin ilman kumppareita kun menin vain käyntiä ja ravia (on ollut viikon liikuttamatta kengättömyyden ja liukkaan kelin takia) ja alkoi jo pienen hetken jälkeen hakeutua oikeaan muotoon.
 Jos homma edistyy tällaista vauhtia niin kesään mennessä hirrrveä alakaula on pelkkä muisto vain.
Olin myös tyytyväinen siihen, että sain sen väistämään muutaman askeleen, mikä tarkoittanee että se olisi "maagisesti muuttunut kyljistään herkemmäksi", eli alkanut hieman kuuntelemaan ratsastajaansa.
 Hyvä Pätkä!

Olen niin toivoa täynnä juuri nyt!

Muuli karvanaama toivoo ystävää.


maanantai 4. maaliskuuta 2013

Haaveita lämmöstä

Heti perään toinen hevoseton postaus.

Lauantaina tuli katsottua oikein tyttöjen elokuva, sellainen hyvänmielen harmiton happy ending-filmi.
Aviomieheni, niin hyväsydäminen ihminen kuin onkin, rakastaa kaikkea pampam-actionia ja sotaelokuvia  joten harvemmin tulee yhdessä vuokrattua romanttisia haaveiluelokuvia.
Kyseessä on Avain Italiaan -elokuva (jossa suureksi hämmästyksekseni Mikko Leppilampi esiintyy sivuosassa).
 Trailerin löydät youtubesta, tästä klikkaamalla. 
 Toinen hyvä traileri, amerikan versio, on tässä.

Mikään maailmaa järisyttävä elokuva se ei ollut, mutta voi millaisen kaipuun se herätti!
Haluaisin elää hetken siinä maailmassa, siinä ajassa, missä tytöt ja naiset ikään katsomatta pukeutuvat ihaniin mekkoihin ja korkeisiin korkoihin ihan vain arkipäivän kunniaksi.
 Missä huulet ovat aidon punaiset ja aamukahvi nautitaan terassilla auringonnousun pehmeässä valossa.
 Missä lehdot suojaavat kuumalta keskipäivän auringolta ja auringontäplittämä tie vie ruosteiselle rautaportille.
Missä elämä liikkuu verkkaiseen tahtiin näennäisen huolettomasti, mutta kaikella on kuitenkin tarkoituksensa.

 Niin, tiedän että kriittisesti katsottuna Italia ei ole mikään unelmapaikka, mutta kunpa tuosta elokuvan ilmapiiristä saisi edes hetkeksi kiinni, se olisi jo paljon.

Hassua sinänsä että katsottuani elokuvan kävin vanhempieni luona. Isän syntymäpäivän lähestyessä he ovat etsineet sopivaa matkakohdetta jo jonkin aikaa ja nyt äiti hymyili salaperäisesti, sanoi heidän lähtevän Italiaan, Toscanaan.
 Omat unelmia varten säästetyt rahat menivät ponin ostamiseen, mutta tiedän mitä varten säästän tästedes.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Puutarhan kevät


Blogi on viime aikoina ollut kovin hevospainoitteinen.
Puutarha-alalla kuitenkin odotetaan jo kesää ja kevätpuuhat ovat jo täydessä vauhdissa.
Yllä orvokintaimet pääsevät omiin ruukkuihinsa. Alla näkyy lopputulos tähän mennessä.
 Laput kertovat missä eri lajit/värit/tyypit alkavat.

Ihana pelargoni, vuoden ensimmäinen.

Uuden Guinean Liisat ovat joka vuosi ensimmäisten kukkivien joukossa.
Joka päivä uusi taimi puhkeaa kukkaan vaikka kesään on aikaa ja taimet itsessään ovat vasta pikkuruisia..



Liukasta, liukasta

Keli vaihtui todella nopeasti.
Ensin päivätolkulla plussakelejä, loskaa ja vettä, sitten melkein 20 asteen pakkanen ja peilijää.

Pätkällähän ei ole edelleenkään kenkiä alla, kengittäjällä ei ollut aikaa ennenkuin perjantaina, joten kaikenlainen liikuttaminen on nyt mahdotonta.
 Tallilla on sitäpaitsi jonkinlainen kuume-virus meneillään, joten odottakaapahan vain; jahka poni saa monot jalkaan ja saisi alkaa liikuttamaan niin on varmasti sitten kuumeen vuoro..

Tässä on kuitenkin pari päivää sitten, plussakeleillä otettuja kuvia. Pahoittelen laatua (sen puutetta).
Poni tutustuu kävelytyskoneeseen.
-Hui, takaseinä hyökkää!

-Ahaa, näin tämä toimii.
(korvalla kuitenkin seurataan mitä takana tapahtuu)
Rennosti pää matalalla.

Tänään sain muutaman hieman paremman kuvan Pätkän tarhaillessa.
Se oli nyt eri tarhassa kuin Iso Yrmeä, joka lähti hiitille, ja olisi paljon mielummin haistellut tarhassa tavallisesti olevien hevosten kakkoja kuin poseerannut. Muutama julkaisukelpoinen kuitenkin saatiin:
Pääkuva. Hieman rauhaton tausta. Allaolevassa kuvassa onneksi parempi.
Ponilla on, kuten tässä yläpuolella näkyy, hauska vaaleampi läiskä oikealla puolella mahan alla.
Nätti poika.

-Äh, en jaksa poseerata enää. Menen mielummin tutkimaan näitä kasoja..



tiistai 26. helmikuuta 2013

Leegot kunnossa

Tallilla kävi tänään se alueen parhaiten kouluttautunut kengittäjä (ja kallein?) joten pyysin häntä laittamaan Pätkälle kengät alle heti ehtiessään. Hänellä oli aikataulu täynnä ensi viikon perjantaihin saakka, mutta silloin poni saanee monot alle.

Tänään kengättömyydestä oli jopa iloa kun normikengässä oleville hevosille kertyi hurjat tilsat, Pätkällä taas pystyin mennä melko hyvin. Ainoastaan pidemmät käyntimatkat olivat ongelma.
Sää oli muutoin mitä mainioin: pari astetta plussaa, auringonpaistetta ja valkoinen hanki. Ihanaa!
Valtava Varsa
Pätkän hampaat raspattiin eilen, sillä oli piikkejä etenkin vasemmalla puolella, ja lisäksi otin mukaan piuhat, joita sovitin sille tänään. Oli paljon parempi ratsastaa!
Ei tapellut jokaista ohjasotetta vastaan ja vaikka säädin piuhat niin että normaaliasennossa ne ovat täysin löysät ja poni huomaa ne vain nostaessaan pään kirahviasentoon (mitä se siis mielellään harrastaa) niin ilahduin huomatessani Pätkän älyävän jujun todella hyvin: pitkää, matalaa ja rentoa muotoa löytyi. On sellainen herkkis ettei sille tarvitse rautalangasta vääntää.
 Iso Yrmeä
 Tosin, rennosta puheenollen, maastossa oli KAMALIA lintuja jotka varmasti syö poneja, tallin ulkopuolella olevien kärryjen aisat kurkottelivat uhkaavasti pientä pätkää kohti ja hui, mitä lumipaakkuja tien vieressä oli!
(Etenkin sen oman tarhan vieressä oleva lumikasa oli hirvittävä, vaikka se on katsellut sitä koko päivät ulkoillessaan.)

Tätä vauhtia siitä kuitenkin kehkeytyy ihana poni, juuri sellainen mitä etsinkin.
Onhan sillä omat oikkunsa, mutta selvästi sitä on kohdeltu joskus aiemmin turhan kovakouraisesti joten eiköhän oikutkin häviä kunhan se oppii luottamaan minuun. Toivotaan.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Iso poika

..tai ainakin Pätkä luuli olevansa kunnes tapasi Ison Yrmeän.
Itse asiassa olivat tulleet ihan hyvin toimeen.


Kävin ratsastamassa pienen lenkin tänään, Pätkä taisi testata hieman kun selkään noustessa alkoi stepata, pyöriä ja hyöriä. Pienen matkan kuljettuamme testasi uudelleen että onko pakko mennä; yritti peruuttaa lähimpään (todella syvään) ojaan. Kunnialla kuitenkin selvittiin ja mietin että kyllä tuosta varmasti (joskus) ihan ratsu tulee - tällä hetkellä on vain niin osaamaton etten oikein edes tiedä mistä aloittaa.
 Onneksi se ei ainakaan ollut yhtä puuduttavan laiska kuin koeratsastaessa.

Tallinpitäjä sanoi sen kavioista että ovat vuoltu ihan päin metsää, saattaa mennä useampi kengityskerta ennenkuin niistä saa edustavat. Vähän tuntuu että työsarka sen kun kasaantuu..
 Ihan suloinen?
(Hirrrveä alakaula)

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Vihdoin poninomistaja!

Otsikko ei jätä paljoa arvailun varaan.
Tänään oli kamera mukana mutten siinä temmellyksessä ehtinyt ottaa ainuttakaan kuvaa, joten pelkkä pikainen update tänään. Lempinimi on vielä hakusessa, voisi olla vaikka Pätkä kun on tallin pienin asukas?

Poni oli aikalailla orimainen uuteen paikkaan tullessaan, huusi ja mölisi sen verran että tallin rutinoituneetkin asukkaat heräsivät horroksestaan (Eläkeläisruuna riekkui, pukitti ja laukkasi edestakaisin tarhassaan..ihme.)
Se pääsee hieman myöhemmin tarhailemaan Ison Yrmeän kanssa joka toivottavasti ottaa Pätkältä turhat luulot pois, ja turhat pöllöenergiat.
Tallinpitäjä tuli juuri lenkiltä Starttarinsa kanssa ja kommentoi seuraavasti "Ihan selvää arabiverta.. ..Aikamoinen maha!"

Nyt on sitten vastassa pieni urakka.
Poni on ollut silloin-tällöin-käytössä jo kauemman aikaa. Se on täysin lihakseton, vyötäröä on kertynyt saman verran kuin kantavalla tammalla. Hampaita ei vissiin ole koskaan raspattu, se on kengättä ja vuolun tarpeessa, rokotukset ovat menneet umpeen ja ai niin ne paperit sitten vielä.
Joten tiedossa on jonkin verran työtä ja rahanmenoa.

Yritän nyt alkuun saada jostain hankittua Ponille loimia, pehmeämmät kuolaimet mitä sillä on ollut ja martingali olisi kova sana kun katsoo sen hurjaa alakaulaa. Ensi viikolle on alustavasti sovittu hampaiden raspaus. Kyllä tämä tästä!

torstai 21. helmikuuta 2013

Murehtimista

Sunnuntaina olisi vihdoin SE päivä.
Poni haettaisiin kotiin. Onpa sitä odotettukin.

Käänneltyäni ja väänneltyäni tätä paperiasiaa Hippoksen edustajan kanssa olen kuitenkin hyvin huolissani siitä, kuinka kallis ja monimutkainen juttu tästä tulee. Ja kuinkahan kauan sitä tarvitsee setviä kunnes kaikki paperit ovat kunnossa ja voin vihdoin huoahtaa helpotuksesta.
Saa nähdä löytyyköhän sen alkuperämaan passi jostain mutkan takaa, ja kuinkahan monta nimeä ponilla on ollut viime vuosien aikana? Monenlaiset kysymykset pyörivät päässä.

  Jos markkinoilta löytyisi toinen samanlainen poni niin peruisin varmasti koko homman, mutta en ole kalliimmissakaan hintaluokissa löytänyt itseäni niin paljon miellyttävää ponia, niin kaipa minä vain yritän saada hommat selvitettyä.
 Tuleekohan hyvä kesä hevostelulle?
Aurinkoisia päiviä, shortseja, hevosystävän lämmin selkä.
Pöliseviä hiekkateitä, paarmoja, kärpäsiä.
Vihreää vaahtoa ponin suupielessä, ruohon tuoksu.
Aikaisia aamuja, vilunväreitä, sumua ja yöratsastusta.
Käsivarret rikki, pikkupaalit tallin ullakolla. Heinää kengissä.
Seikkailut ja suuret odotukset.
Tuleekohan hyvä hevoskesä?

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Talleilua

Sain eilen aamuna Tallinpitäjältä viestin että Pikkuinen on sairas, kuumeinen ja yskii.
Muutamalla tallin hevosista on ollut jotain vastaavaa joten tiedän että menee varmasti puolitoista viikkoa ennenkuin sitä uskaltaa ratsastaa.
Tallinpitäjä kirjoitti kuitenkin että onhan noita muitakin liikutettavia jos haluan tulla tallille, joten lähdin suoraan töistä. Siivoilin sitten pari tuntia, kuskasin hevosia sisälle/ulos ja jaoin ruokia.
Kuvasimme Tallinpitäjän starttihevosta, tai yritimme ainakin -ulkona alkoi jo olla turhan hämärä ja kuvien laatu on sen mukaista. Kummallista kuinka sormet aina jäätyvät kameraa pidellessä..
Carrotmonster
(ja mitä ihmettä sen nätisti harjatulle harjalle ehti tapahtua ulos kävellessä?)

 Tallin varsinaiset omistajat, vanha pariskunta, tuli sitten mittailemaan karsinoita ja sisäkaton korkeutta vuodenvaihteessa voimaantulevia uusia säädöksiä varten, ja höpöteltyämme jonkin aikaa olin niin jäässä että enää ei edes huvittanut lähteä ratsastamaan (vaikka olinkin toivonut pääseväni Ison Yrmeän selkään..)

 Vielä kotiin tullessani olin aivan läpijäätynyt. Olen kuitenkin aina hyvällä tuulella tallilta tullessa.
 Tallinpitäjän eläkeläisruuna, ihanan sympaattinen tapaus.

Sitten seuraavaan asiaan.
Edelliset postaukset lukenut tietää että löysin vihdoin sellaisen ponin jonka haluan.
Poniraja paukkuu, mutta ulkonäköä on, laadukkaan lennokkaat liikkeet (vaikka onkin patalaiska) ja koeratsastuksen perusteella mahtava luonne.
Hinnasta olemme sopineet, varusteista samaten. Välimatkaakaan ei ole kovinkaan paljon.
Eikö kuulosta hyvältä?
 Tietysti, minun tuurillani, matkassa pitää olla niitä mutkiakin.
Ponilta nimittäin puuttuu nippu papereita, ja yritän kuumeisesti Hippoksen kanssa setviä tapausta.
Toivon vain ettei tämä kaadu tähän.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Päivän tehtävä

Kovin väsyneenä tähän maailman menoon, missä kaikki negatiivinen nostetaan esille eikä mistään hyvästä tai hienosta saa kiitosta. Ihmiset puhuvat toisistaan pahaa, ja jos jostakin löytyy jotain hyvää sanottavaa niin sitä ei missään tapauksessa kerrota hänelle itselleen. 

Päivän tehtävä:
Kerro jollekin ihmiselle kuinka tärkeä hän on.
Etusijalla sellaiset henkilöt joille sitä ei ole koskaan tullut kertoneeksi.


Setäni asuu lapsuudenkotini naapurissa.
Hän on aina ollut osa perhettä (kuten myös hänen vaimonsa ja lapsensa) sekä suuri tuki ja turva.
Pikkutyttönä ponista unelmoidessani hän lupasi maksaa siitä osan vaikka ei lainkaan pitänyt mistään hevosiin liittyvästä, murrosikäisenä hänelle oli välillä helpompi puhua kuin omille vanhemmille vaikka meillä onkin aina ollut hyvä suhde niin äitiin kuin isäänkin.

Kuitenkin setä on aina ollut, kuten isänikin, hyvin stereotyyppisen maskuliininen siinä mielessä että halailut voi suosiolla jättää pois, kuten kaikenlaiset lässynlässyn jutut. Hänen tapansa osoittaa rakkautta on se että aina vedetään yhtä köyttä, aina voi luottaa, hänellä on aina aikaa.

Tänään päätin kuitenkin kertoa hänelle, sanoa ne sanat.
Kyllä hän tietää olevansa minulle tärkeä, mutta välillä tekee hyvää saada asiat sanotuksi, joten sydän pamppaillen laitoin käteni hänen olkapäälle ja sanoin hänelle 'Tykkään sinusta".

Setä näytti ensin hämmästyneeltä, punastui sitten ja alkoi hekottaa.
"No hyvä että joku on sitä mieltä.."

Kylläpä tuntui hyvältä!

Nyt aion istahtaa hetkeksi nauttimaan takan valkeasta, minulla taisi olla liian vähän vaatetta päällä tänään tallilla kun en käynyt ratsastamassa. Kerron siitä erikseen omassa postauksessa.