Hengissä edelleen.
Poni on nujertanut taudin mutta pitkän kuumeilun jälkeen tiedossa on muutama viikko lomaa että palautuu ihan varmasti. Nyt vaikuttaa siltä että kaikki olisi jo ohi ja olemme desinfioineet osan tallista (ns. pihaton) mutta en tiedä tarkkaan milloinko koko talli (ja kaikki varusteet ym.) pestään - aikamoinen homma siinäkin.
Ainoa uutinen on että pääsin odottamattomaan hommaan - pääsin ajamaan Isoa Yrmeää "ihan itse" eikä siinä vielä kaikki; ajoin ensimmäistä kertaa ja ..yllätys yllätys: hiittasimme! Pääsin kuskiksi kun ketään muuta ei sattunut olemaan paikalla ja tallinpitäjällä oli useampi hiitattava, joten hän sanoi "ajat vain kypärässä kiinni, ei se yli tule".
Olin melko tyytyväinen kun ajoimme hölkkää ja lämmittelimme, Iso Yrmeä liikkui hyvin. Ensimmäisen vedon aikana itsevarmuuteni koki kuitenkin aimo kolauksen kun hevoset kiihdyttivät - on se uskomatonta! Mikä vauhti, mikä kiihdytys, mikä voima -- kyllä sitä ihminen vain on pieni kärpänen ohjissa roikkuessaan..!
Tätä muistellen jatkan hiljaiseloa vielä hetken. Mahdollisesti kuitenkin kuvia tulossa kunhan ratahiittiä päästään kokeilemaan, en kuitenkaan ole silloin itse ohjaksissa vaan kameran takana.
(Kasvoin kyllä ylpeydestä pari senttiä kun Tallinpitäjä sanoi että saisin vielä ajaa Isoa Yrmeää radallakin. Ymmärrän kuitenkin olevani täysi aloittelija vielä enkä ala hinkumaan itselleni liian isoa siivua, elän tällä kokemuksella kauan!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti