Olen niin kovin ylpeä pikkutammastani: ohitimme yhden käynnissä olevan traktorin, useamman haukkuvan koiran ja meitä tuli yksi maasturi vastaan, ja Majken käyttäytyi todella hyvin. Se on sitten nokkela ja urhea pieni poni! Ottaen huomioon että oli periaatteessa villihevonen vielä reilu kuukausi sitten niin olisin antanut sille anteeksi vaikka olisi vetäissyt pari hernettä nenäänsä.
Ihan metsän siimeksessä oli ihanan vihreää ja rauhallista ja karvaiset nelivetokaverimme vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä. Siellä missä oli mahdollista oikaisimme Majkenin kanssa jotta Pikkuveli ja Reino saisivat mennä pidempää reittiä ja hieman reippaampaa vauhtia - Reino kunnostautui vetämällä sarjan ilopukkeja laukannoston yhteydessä, mutta kuski pysyi hienosti selässä ottaen huomioon että ei ollut ennen sellaista kokenut.
Kuvat ovat tällä kertaa vanhoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti