Pikaiset kuulumiset olisivat että Randi ja Majken tulevat hyvin toimeen. Reino aristelee hieman kavioitaan nyt maan jäädyttyä; ainahan se on ollut herkkä mutta etenkin nyt. Toivottavasti ei mitään vakavaa meidän Reinohirvellä :)
Majkenin maha on todella suuri. Istuin sen karsinassa juttelemassa sille jokunen päivä sitten, käsi sen pullistelevalla vatsalla, kun tunsin sisältä tulevan potkun. Sitten oli hiljaista hetken aikaa, niin kauan että ehdin jo epäillä keksineeni koko jutun, mutta silloin se tapahtui uudelleen. Mikä ihana ilon tunne!
Utareet eivät kuitenkaan näytä vielä ns. valmiilta, eli odotellaan ja odotellaan vain.
Majken ei ole (vielä) mikään halinalle, mutta olen viime aikoina huomannut että se on paitsi kesyyntynyt myös hyväksynyt minut eri lailla kuin ennen. Eilen sen luona istuessani se laittoi turpansa kämmenelleni ja piti sitä siinä ihan rauhassa, ennen se olisi mahdollisesti tarkistanut onko siinä mitään syötävää ja sitten kääntänyt päänsä pois. Tänään sain koskea sen korvaan, mikä oli täysin mahdotonta pari viikkoa sitten.
Se on jo vienyt sydämeni, se ryökäle.
Tässä vielä oikein sutjakkaana (ja sileäkarvaisena) reilu kuukausi sitten.
Ja kyllä, otsatukka on juuri noin onneton!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti