Talleilua

Sain eilen aamuna Tallinpitäjältä viestin että Pikkuinen on sairas, kuumeinen ja yskii.
Muutamalla tallin hevosista on ollut jotain vastaavaa joten tiedän että menee varmasti puolitoista viikkoa ennenkuin sitä uskaltaa ratsastaa.
Tallinpitäjä kirjoitti kuitenkin että onhan noita muitakin liikutettavia jos haluan tulla tallille, joten lähdin suoraan töistä. Siivoilin sitten pari tuntia, kuskasin hevosia sisälle/ulos ja jaoin ruokia.
Kuvasimme Tallinpitäjän starttihevosta, tai yritimme ainakin -ulkona alkoi jo olla turhan hämärä ja kuvien laatu on sen mukaista. Kummallista kuinka sormet aina jäätyvät kameraa pidellessä..

Carrotmonster

(ja mitä ihmettä sen nätisti harjatulle harjalle ehti tapahtua ulos kävellessä?)

 Tallin varsinaiset omistajat, vanha pariskunta, tuli sitten mittailemaan karsinoita ja sisäkaton korkeutta vuodenvaihteessa voimaantulevia uusia säädöksiä varten, ja höpöteltyämme jonkin aikaa olin niin jäässä että enää ei edes huvittanut lähteä ratsastamaan (vaikka olinkin toivonut pääseväni Ison Yrmeän selkään..)

 Vielä kotiin tullessani olin aivan läpijäätynyt. Olen kuitenkin aina hyvällä tuulella tallilta tullessa.

 Tallinpitäjän eläkeläisruuna, ihanan sympaattinen tapaus.

Sitten seuraavaan asiaan.
Edelliset postaukset lukenut tietää että löysin vihdoin sellaisen ponin jonka haluan.
Poniraja paukkuu, mutta ulkonäköä on, laadukkaan lennokkaat liikkeet (vaikka onkin patalaiska) ja koeratsastuksen perusteella mahtava luonne.
Hinnasta olemme sopineet, varusteista samaten. Välimatkaakaan ei ole kovinkaan paljon.
Eikö kuulosta hyvältä?
 Tietysti, minun tuurillani, matkassa pitää olla niitä mutkiakin.
Ponilta nimittäin puuttuu nippu papereita, ja yritän kuumeisesti Hippoksen kanssa setviä tapausta.
Toivon vain ettei tämä kaadu tähän.