Päivän tehtävä

Kovin väsyneenä tähän maailman menoon, missä kaikki negatiivinen nostetaan esille eikä mistään hyvästä tai hienosta saa kiitosta. Ihmiset puhuvat toisistaan pahaa, ja jos jostakin löytyy jotain hyvää sanottavaa niin sitä ei missään tapauksessa kerrota hänelle itselleen. 

Päivän tehtävä:
Kerro jollekin ihmiselle kuinka tärkeä hän on.
Etusijalla sellaiset henkilöt joille sitä ei ole koskaan tullut kertoneeksi.

Setäni asuu lapsuudenkotini naapurissa.
Hän on aina ollut osa perhettä (kuten myös hänen vaimonsa ja lapsensa) sekä suuri tuki ja turva.
Pikkutyttönä ponista unelmoidessani hän lupasi maksaa siitä osan vaikka ei lainkaan pitänyt mistään hevosiin liittyvästä, murrosikäisenä hänelle oli välillä helpompi puhua kuin omille vanhemmille vaikka meillä onkin aina ollut hyvä suhde niin äitiin kuin isäänkin.

Kuitenkin setä on aina ollut, kuten isänikin, hyvin stereotyyppisen maskuliininen siinä mielessä että halailut voi suosiolla jättää pois, kuten kaikenlaiset lässynlässyn jutut. Hänen tapansa osoittaa rakkautta on se että aina vedetään yhtä köyttä, aina voi luottaa, hänellä on aina aikaa.

Tänään päätin kuitenkin kertoa hänelle, sanoa ne sanat.
Kyllä hän tietää olevansa minulle tärkeä, mutta välillä tekee hyvää saada asiat sanotuksi, joten sydän pamppaillen laitoin käteni hänen olkapäälle ja sanoin hänelle 'Tykkään sinusta".

Setä näytti ensin hämmästyneeltä, punastui sitten ja alkoi hekottaa.
"No hyvä että joku on sitä mieltä.."

Kylläpä tuntui hyvältä!

Nyt aion istahtaa hetkeksi nauttimaan takan valkeasta, minulla taisi olla liian vähän vaatetta päällä tänään tallilla kun en käynyt ratsastamassa. Kerron siitä erikseen omassa postauksessa.