Tallinpitäjä oli ansaitulla ruokatauolla kun kurvasin pihaan, joten laitoin Pikkuisen valmiiksi ja lähdin lenkille.
Tässä se on, blogini ensimmäinen kuva Pikkuisesta!
Tuntui kuin viime ratsastuskerrasta olisi ollut ikuisuus (kokonaiset 6 päivää) ja Pikkuinen oli alkuun jäykän ja haluttoman oloinen. Pikkuhiljaa se vertyi ja se on kyllä sanottava, että kovin mielellään lähtee lenkille ja ahkerasti tekee töitä kunhan ratsastaja tietää kuinka pyytää.Yritin löytää rentouden kaikissa askellajeissa, mutta laukka oli tänään hieman raa'an tuntuista.
Toisaalta minulle selvisi vihdoin lopullisesti kuinka juuri tällä hevosella tehdään väistöt - hidastava puolipidäte ja sitten pelkästään paino- ja pohjeapu.
Ohjasta jos ottaa kiinni niin se alkaa vain kiemurrella ja tekee periaatteessa mitä tahansa muuta kuin pohkeenväistöä. Onhan sillä omat oikkunsa, mutta kun osasin pyytää niin väistöt sujuivat todella hienosti.
Mielestäni se on kovin lutunen. Ihana Pikkuinen.
Talliin palattuani loimitin sen ja puhuin Tallinpitäjän kanssa. Lakaisin käytävän, käärin pinteleitä ja pyysin jotain hommaa kun tuntuu niin 'ylimieliseltä' käydä pelkästään ratsastamassa. Yllättäen Tallinpitäjä kuitenkin tarjosi minulle toisen hevosen liikuttamista ja ennenkuin ehdin oikein tajuta mitä tapahtui, Tallinpitäjä punttasi minut ruunansa selkään ilman satulaa.
Olipa jännittävää, vieraan hevosen selässä ja kaiken lisäksi ilman satulaa.
Onneksi ruuna kantoi minua hyvin varovasti. Ravasin muutaman pätkän ja vauhdikkaalta se tuntui, mutta hiljensi jopa pelkästä 'Ptruu'sta. Erittäin sympaattinen, aivan ihana hevonen!
Olen onnekas kun olen löytänyt tuollaisen paikan jossa käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti