tiistai 26. helmikuuta 2013

Leegot kunnossa

Tallilla kävi tänään se alueen parhaiten kouluttautunut kengittäjä (ja kallein?) joten pyysin häntä laittamaan Pätkälle kengät alle heti ehtiessään. Hänellä oli aikataulu täynnä ensi viikon perjantaihin saakka, mutta silloin poni saanee monot alle.

Tänään kengättömyydestä oli jopa iloa kun normikengässä oleville hevosille kertyi hurjat tilsat, Pätkällä taas pystyin mennä melko hyvin. Ainoastaan pidemmät käyntimatkat olivat ongelma.
Sää oli muutoin mitä mainioin: pari astetta plussaa, auringonpaistetta ja valkoinen hanki. Ihanaa!
Valtava Varsa
Pätkän hampaat raspattiin eilen, sillä oli piikkejä etenkin vasemmalla puolella, ja lisäksi otin mukaan piuhat, joita sovitin sille tänään. Oli paljon parempi ratsastaa!
Ei tapellut jokaista ohjasotetta vastaan ja vaikka säädin piuhat niin että normaaliasennossa ne ovat täysin löysät ja poni huomaa ne vain nostaessaan pään kirahviasentoon (mitä se siis mielellään harrastaa) niin ilahduin huomatessani Pätkän älyävän jujun todella hyvin: pitkää, matalaa ja rentoa muotoa löytyi. On sellainen herkkis ettei sille tarvitse rautalangasta vääntää.
 Iso Yrmeä
 Tosin, rennosta puheenollen, maastossa oli KAMALIA lintuja jotka varmasti syö poneja, tallin ulkopuolella olevien kärryjen aisat kurkottelivat uhkaavasti pientä pätkää kohti ja hui, mitä lumipaakkuja tien vieressä oli!
(Etenkin sen oman tarhan vieressä oleva lumikasa oli hirvittävä, vaikka se on katsellut sitä koko päivät ulkoillessaan.)

Tätä vauhtia siitä kuitenkin kehkeytyy ihana poni, juuri sellainen mitä etsinkin.
Onhan sillä omat oikkunsa, mutta selvästi sitä on kohdeltu joskus aiemmin turhan kovakouraisesti joten eiköhän oikutkin häviä kunhan se oppii luottamaan minuun. Toivotaan.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Iso poika

..tai ainakin Pätkä luuli olevansa kunnes tapasi Ison Yrmeän.
Itse asiassa olivat tulleet ihan hyvin toimeen.


Kävin ratsastamassa pienen lenkin tänään, Pätkä taisi testata hieman kun selkään noustessa alkoi stepata, pyöriä ja hyöriä. Pienen matkan kuljettuamme testasi uudelleen että onko pakko mennä; yritti peruuttaa lähimpään (todella syvään) ojaan. Kunnialla kuitenkin selvittiin ja mietin että kyllä tuosta varmasti (joskus) ihan ratsu tulee - tällä hetkellä on vain niin osaamaton etten oikein edes tiedä mistä aloittaa.
 Onneksi se ei ainakaan ollut yhtä puuduttavan laiska kuin koeratsastaessa.

Tallinpitäjä sanoi sen kavioista että ovat vuoltu ihan päin metsää, saattaa mennä useampi kengityskerta ennenkuin niistä saa edustavat. Vähän tuntuu että työsarka sen kun kasaantuu..
 Ihan suloinen?
(Hirrrveä alakaula)

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Vihdoin poninomistaja!

Otsikko ei jätä paljoa arvailun varaan.
Tänään oli kamera mukana mutten siinä temmellyksessä ehtinyt ottaa ainuttakaan kuvaa, joten pelkkä pikainen update tänään. Lempinimi on vielä hakusessa, voisi olla vaikka Pätkä kun on tallin pienin asukas?

Poni oli aikalailla orimainen uuteen paikkaan tullessaan, huusi ja mölisi sen verran että tallin rutinoituneetkin asukkaat heräsivät horroksestaan (Eläkeläisruuna riekkui, pukitti ja laukkasi edestakaisin tarhassaan..ihme.)
Se pääsee hieman myöhemmin tarhailemaan Ison Yrmeän kanssa joka toivottavasti ottaa Pätkältä turhat luulot pois, ja turhat pöllöenergiat.
Tallinpitäjä tuli juuri lenkiltä Starttarinsa kanssa ja kommentoi seuraavasti "Ihan selvää arabiverta.. ..Aikamoinen maha!"

Nyt on sitten vastassa pieni urakka.
Poni on ollut silloin-tällöin-käytössä jo kauemman aikaa. Se on täysin lihakseton, vyötäröä on kertynyt saman verran kuin kantavalla tammalla. Hampaita ei vissiin ole koskaan raspattu, se on kengättä ja vuolun tarpeessa, rokotukset ovat menneet umpeen ja ai niin ne paperit sitten vielä.
Joten tiedossa on jonkin verran työtä ja rahanmenoa.

Yritän nyt alkuun saada jostain hankittua Ponille loimia, pehmeämmät kuolaimet mitä sillä on ollut ja martingali olisi kova sana kun katsoo sen hurjaa alakaulaa. Ensi viikolle on alustavasti sovittu hampaiden raspaus. Kyllä tämä tästä!

torstai 21. helmikuuta 2013

Murehtimista

Sunnuntaina olisi vihdoin SE päivä.
Poni haettaisiin kotiin. Onpa sitä odotettukin.

Käänneltyäni ja väänneltyäni tätä paperiasiaa Hippoksen edustajan kanssa olen kuitenkin hyvin huolissani siitä, kuinka kallis ja monimutkainen juttu tästä tulee. Ja kuinkahan kauan sitä tarvitsee setviä kunnes kaikki paperit ovat kunnossa ja voin vihdoin huoahtaa helpotuksesta.
Saa nähdä löytyyköhän sen alkuperämaan passi jostain mutkan takaa, ja kuinkahan monta nimeä ponilla on ollut viime vuosien aikana? Monenlaiset kysymykset pyörivät päässä.

  Jos markkinoilta löytyisi toinen samanlainen poni niin peruisin varmasti koko homman, mutta en ole kalliimmissakaan hintaluokissa löytänyt itseäni niin paljon miellyttävää ponia, niin kaipa minä vain yritän saada hommat selvitettyä.
 Tuleekohan hyvä kesä hevostelulle?
Aurinkoisia päiviä, shortseja, hevosystävän lämmin selkä.
Pöliseviä hiekkateitä, paarmoja, kärpäsiä.
Vihreää vaahtoa ponin suupielessä, ruohon tuoksu.
Aikaisia aamuja, vilunväreitä, sumua ja yöratsastusta.
Käsivarret rikki, pikkupaalit tallin ullakolla. Heinää kengissä.
Seikkailut ja suuret odotukset.
Tuleekohan hyvä hevoskesä?

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Talleilua

Sain eilen aamuna Tallinpitäjältä viestin että Pikkuinen on sairas, kuumeinen ja yskii.
Muutamalla tallin hevosista on ollut jotain vastaavaa joten tiedän että menee varmasti puolitoista viikkoa ennenkuin sitä uskaltaa ratsastaa.
Tallinpitäjä kirjoitti kuitenkin että onhan noita muitakin liikutettavia jos haluan tulla tallille, joten lähdin suoraan töistä. Siivoilin sitten pari tuntia, kuskasin hevosia sisälle/ulos ja jaoin ruokia.
Kuvasimme Tallinpitäjän starttihevosta, tai yritimme ainakin -ulkona alkoi jo olla turhan hämärä ja kuvien laatu on sen mukaista. Kummallista kuinka sormet aina jäätyvät kameraa pidellessä..
Carrotmonster
(ja mitä ihmettä sen nätisti harjatulle harjalle ehti tapahtua ulos kävellessä?)

 Tallin varsinaiset omistajat, vanha pariskunta, tuli sitten mittailemaan karsinoita ja sisäkaton korkeutta vuodenvaihteessa voimaantulevia uusia säädöksiä varten, ja höpöteltyämme jonkin aikaa olin niin jäässä että enää ei edes huvittanut lähteä ratsastamaan (vaikka olinkin toivonut pääseväni Ison Yrmeän selkään..)

 Vielä kotiin tullessani olin aivan läpijäätynyt. Olen kuitenkin aina hyvällä tuulella tallilta tullessa.
 Tallinpitäjän eläkeläisruuna, ihanan sympaattinen tapaus.

Sitten seuraavaan asiaan.
Edelliset postaukset lukenut tietää että löysin vihdoin sellaisen ponin jonka haluan.
Poniraja paukkuu, mutta ulkonäköä on, laadukkaan lennokkaat liikkeet (vaikka onkin patalaiska) ja koeratsastuksen perusteella mahtava luonne.
Hinnasta olemme sopineet, varusteista samaten. Välimatkaakaan ei ole kovinkaan paljon.
Eikö kuulosta hyvältä?
 Tietysti, minun tuurillani, matkassa pitää olla niitä mutkiakin.
Ponilta nimittäin puuttuu nippu papereita, ja yritän kuumeisesti Hippoksen kanssa setviä tapausta.
Toivon vain ettei tämä kaadu tähän.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Päivän tehtävä

Kovin väsyneenä tähän maailman menoon, missä kaikki negatiivinen nostetaan esille eikä mistään hyvästä tai hienosta saa kiitosta. Ihmiset puhuvat toisistaan pahaa, ja jos jostakin löytyy jotain hyvää sanottavaa niin sitä ei missään tapauksessa kerrota hänelle itselleen. 

Päivän tehtävä:
Kerro jollekin ihmiselle kuinka tärkeä hän on.
Etusijalla sellaiset henkilöt joille sitä ei ole koskaan tullut kertoneeksi.


Setäni asuu lapsuudenkotini naapurissa.
Hän on aina ollut osa perhettä (kuten myös hänen vaimonsa ja lapsensa) sekä suuri tuki ja turva.
Pikkutyttönä ponista unelmoidessani hän lupasi maksaa siitä osan vaikka ei lainkaan pitänyt mistään hevosiin liittyvästä, murrosikäisenä hänelle oli välillä helpompi puhua kuin omille vanhemmille vaikka meillä onkin aina ollut hyvä suhde niin äitiin kuin isäänkin.

Kuitenkin setä on aina ollut, kuten isänikin, hyvin stereotyyppisen maskuliininen siinä mielessä että halailut voi suosiolla jättää pois, kuten kaikenlaiset lässynlässyn jutut. Hänen tapansa osoittaa rakkautta on se että aina vedetään yhtä köyttä, aina voi luottaa, hänellä on aina aikaa.

Tänään päätin kuitenkin kertoa hänelle, sanoa ne sanat.
Kyllä hän tietää olevansa minulle tärkeä, mutta välillä tekee hyvää saada asiat sanotuksi, joten sydän pamppaillen laitoin käteni hänen olkapäälle ja sanoin hänelle 'Tykkään sinusta".

Setä näytti ensin hämmästyneeltä, punastui sitten ja alkoi hekottaa.
"No hyvä että joku on sitä mieltä.."

Kylläpä tuntui hyvältä!

Nyt aion istahtaa hetkeksi nauttimaan takan valkeasta, minulla taisi olla liian vähän vaatetta päällä tänään tallilla kun en käynyt ratsastamassa. Kerron siitä erikseen omassa postauksessa.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Onnistunut, kamala koeratsastus

Tänään oli tarkoitus mennä raveihin, Tallinpitäjä starttaa montelähdön jonkun tuttavansa hevosella.
En ole vuosiin käynyt raveissa ja etenkin montelähtöä olisi ollut kiva kuvata, mutta tuli muuta menoa.

Olen vihdoin käynyt koeratsastuksella joka taitaa poikia jotakin. (?)
Itse ratsastus oli kamalaa, tein töitä kuin pieni eläin ja poni oli kyljistään täysin tunnoton.
Niin kauan kun se kuitenkin on hyväluonteinen, terve, sopivan kokoinen ja muuten tasapainoiselta vaikuttava paketti (ja kantaa ratsastajan tappelematta) niin ratsastukselliset asiat saa harjoituksella kuntoon.
Niin ja tammaahan minä etsin, ja tammaa minulle tarjottiin koeratsastettavaksi, mutta en edes noussut sen selkään kun tämä ruuna kauniine liikkeineen heti kiinnitti huomioni.
Kaiken lisäksi se on kaunis kuin karamelli!

Toivotaan nyt vain ettei viime metreillä tule mutkia matkaan.
Vasta kun poni seisoo karsinassa Tallinpitäjän valvovan silmän alla, se on maksettu ja paperit allekirjoitettu niin silloin ja vasta silloin uskallan vetää henkeä !

Muuli (Talleilu 12)

Kävin eilen ratsastamassa, vaihdoimme Pikkuiselle takaisin sen omat kuolaimet ja tuntui paremmalta.
Tallinpitäjä hiittasi Isoa Yrmeää ja olin ihan haltioissani siitä kuinka kauniin lennokkasti se osaa liikkua.
Siivosin Pikkuisen karsinan ja vauhtiin päästyäni siivosin kikkareet pihatostakin.
Siitä tulikin mieleen tämänkertainen postaus.

Tallilla, vanhalla puolella jossa käyn, on pihattotyylinen tarha. Siinä ei vakituisesti asu ketään, vaan sitä käytetään tavallisen tarhan tyyliin. Eilen siellä seisoi eräs isokokoinen mustanruunikko tamma. Sillä on pörröinen, pitkä talviturkki ja se on epäsiistin näköinen tallin muihin asukkeihin verrattuna.
 Kovin uteliaasti se seurasi puuhiani ja vaikka näyttikin hieman kärttyistä naamaa siirtäessäni sen heinäkasaa niin se vaikutti todella kiltiltä ja rauhalliselta.
 Pahoittelen kuvan laatua.

Tallinpitäjä huikkasi ohimennen  "Siitä saisit ilmaisen hevosen!"
Naureskelin takaisin että kun tämä on niin muulin näköinen, silittäessäni tamman hyvin karvaista päätä.
Tallinpitäjä kertoi sitten että tamman omistaja käy sillä ratsastamassa kerran, kahdesti vuodessa. Maksaa kyllä tallivuokransa ja hevosesta koituvat kulut, mutta muuten kiinnostus ei oikein vaikuta riittävän.
Tallinpitäjällä ei ole aikaa, kiinnostusta taikka valtuuksia liikuttaa muiden hevosia, joten  tamman elämä on tarhassa seisomista päivästä toiseen.

 Omistaja oli yrittänyt antaa sen uuteen kotiin, ilmatteeksi, mutta ilmeisesti homma ei oikein ollut toiminut, tamma tuli maitojunalla takaisin ja omistajaehdokas sanoi sen olevan ihan hullu, potkivan toisia hevosia ja ratsastaessa ei pysy käsissä.
Olikohan vain liian suuri elämänmuutos yhdellä kertaa?
Tarhassa alahuuli roikkuen nuokkuvasta tammasta on vaikea uskoa sen olevan hullu tai millään lailla mahdoton, eikä se ole ajautunut tappelemaan tallin hevosista kenenkään  kanssa.

On aivan varmasti ollut korvat pystyssä ja häntä tötteröllä uuteen paikkaan tullessaan, ja varmasti reipas vieraissa maastoissa kun niin harvoin on päässyt lenkille, mutta jotenkin tuntuu että jos se olisi ollut rodultaan jonkin hienompi hevonen kuin lämminverinen, tai jos sillä olisi ollut jotain rahallista arvoa niin sitä ei olisi heitelty edestakaisin kuin kuumaa perunaa vaan se olisi saanut aikaa asettua aloilleen ja näyttää millainen se oikeasti on.
 Toivottavasti tällekin löytyisi hyvä, ymmärtävä koti jossa sille olisi aikaa ja kiinnostusta.

torstai 14. helmikuuta 2013

Jos reissuun haluat lähtee nyt..

Hyvää Ystävänpäivää!

Viime vuonna ystävänpäivän aikaan kävimme Lapissa.
En ole hiihtämisestä tai laskettelemisesta kovinkaan kiinnostunut, mutta poroissa on sitä jotain.
Hassun näköisiä karvaturreja - en oikein tiedä itsekään miksi ne ovat niin ihania.
Norjaan suuntautuvilla kesäreissuillamme olen aina hihkunut ilosta kun auton ikkunasta on näkynyt poroja, joten parempi puoliskoni lupasi minulle että nyt mennään oikein pitkän kaavan mukaan katsomaan ja tutustumaan poroihin.
Onkohan poro kovin työläs lemmikki? Pitääköhän sille poimia satoja kiloja jäkälää?
Siis jos sellainen asustaisi omassa pihassa eikä vapaana Lapissa :)

Mumps. Jäkälän ahmimista.

Lopuksi pääsin vielä itse kokeilemaan porolla ajamista.
Kädessä oli vain yksi naru ohjien sijaan joten epävarmalta tuntui, mutta toisaalta kyseinen poro oli varmasti kyydinnyt niin monta turistia että olisi kipsuttanut saman lenkin tyhjälläkin reellä.
Ihanaa oli joka tapauksessa!

Mikä on Sinun mielestä parasta Lapissa?

tiistai 12. helmikuuta 2013

Talleilu 11

Tänään oli monipuolinen päivä, juuri sellainen mistä pidän.
En oikein osaa mukautua pelkkään ratsastajan rooliin, vaan pidän tallitöiden tekemisestä koska ne ovat mielestäni rentouttavia; ainakin tuollaisessa paikassa missä kaikki hevoset ovat järkeviä ja ystävällisiä.

Tallille tullessani kävin pintelikasan kimppuun ja käärittyäni ne putsasin pari karsinaa.
Hain Pikkuisen sisälle ja laitoin sen kuntoon, suussa oli uudet kuolaimet. Tallinpitäjä tuli mukaan tekemään rentoa lenkkiä starttarinsa selässä, joten kiersimme rataa muutamaan kertaan yhdessä.
Tallinpitäjän lähdettyä takasin tallille lisäsimme vauhtia ja harjoittelimme temponvaihdoksia, väistöjä ja taipumisia. Ratsastin tamman kunnolla hikeen ja talliin palattuamme pesin sen.
Vaihdoin kuolaimet takaisin Pikkuisen omiin, ne sopivat sille paremmin.

Hain sitten Ison Yrmeän sisälle ja ohi kulkiessamme huomasimme varsojen hajoittaneen tarhaansa, joten eikun vasara esiin ja hommiin. Ihan hyvin pärjättiin tyttöenergialla vaikka ns. talonmies taikka tallitonttu luurasi jossain aivan muualla.
 Tallinpitäjä yritti toistamiseen saada minua ajamaan jonkun hevosen (olin imarreltu sillä olisin saanut ajaa Iso Yrmeän, jes!) mutta taidan vielä olla liian RatsuTäti siihen hommaan. Ehkä jokin toinen päivä.

Kotiin tullessani olin taas jotenkin kovin onnellinen.
Elämä on niin ihanaa.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Turhattaren kynsissä

Äääääh kuinka turhauttavaa!
Nämä myynti-ilmot joissa ei ole puhelinnumeroa, eikä sitä anneta vaikka on useampi sähköposti vaihdettu.

Pidän kyllä sähköposteista sillä tavoin että voi vastata itselleen sopivaan aikaan, ja etenkin siitä että kaikki mitä myyjä kertoo hevosesta/ponista on sitten kirjallisena.
Mutta voi sitä turhautumisen määrää kun faktoja sulateltuaan kiinnostaisi lähteä kokeilemaan ponia, on lähettänyt sähköpostia siitä edellisenä päivänä eikä vastausta tule..
Huokaus.
Eihän sitä ponia tänään tarvitse ostaa.
Tuleehan niitä päiviä ja viikonloppuja.
 Eikö ole iso poika?
Kävelee tasan taluttajan rinnalla eli kuvakulma ei vääristä.

JOS..
-en etsisi itselleni mahdollista kisakaveria
-en etsisi itselleni helppoa valmennuskaveria
-en etsisi itselleni ponia taikka pikkuista hevosta
-tämä olisi myytävänä
..niin harkitsisin kyllä vakavasti tämän valtavan lämpöisen ruunan ostamista.
Iso Yrmeä.
Tämä ei ole minulle tarkoitettu hevonen, mutta on vienyt palan sydämestäni.



perjantai 8. helmikuuta 2013

Talleilu 10

Harmittaa ankarasti.
Tamma jota oli tarkoitus mennä katsomaan huomenna on jo myyty.
Välillä tekisi mieli heittää pyyhe kehään ja alistua elämään ilman sitä omaa hevosta.
 Tämän kaverin kanssa en ole ollut lainkaan tekemisissä, mutta se poseeraa aina auliisti.

Vaikka kävin eilen ratsastamassa niin lähdin taas tänään tallille, tällä kertaa pelkästään kameralla varustettuna. Ajattelin napsia hevosista tarhakuvia kun aurinkokin paistoi, mutta tallipitäjä raahasi pihalle niin edustavaksi harjattuja hevosia että otimme paljon poseerauskuvia.

Tässä hieman aiempia edustavampi kuva Pikkuisesta:
Yllä perus poseeraus. Naamakuvat eivät olleet onnistua; se on hyvin ilmeikäs hevonen.
Aina vauhdissa.. (tiedän kuvan olevan epätarkka)

Tämä alla oleva nuori neiti on Tallinpitäjän silmäterä. Aivan pikkuruinen, varmasti poninkokoinen.
Näin pikkuruisista puheenollen, mainitsemani Valtava Varsa olisi poseerannut vaikka kuinka.
Varsinainen linssilude! Mutta eikö olekin sympaattisen oloinen?

Olen jo useamman kerran maininnut Ison Yrmeän.
Nyt minulla on vihdoin siitä kuvia..joista tosin ei näy kuinka korkea se todellisuudessa on.

Perus rakennekuva, ja naamavärkkiä alla:
Eikö ole komea poika?

Tätä varsaa olen kuvannut vaikka kuinka, on mielestäni niin kaunis.
Näyttää aivan joltain ponilta :)

Loppuun vielä Pikkuinen,

ja Iso Yrmeä ulkovaatteet päällä.
Onpa elämä ihanaa. Mahtavaa, suorastaan.
Ja hevostelu, oli se sitten ravi- tai ratsupuolen puitteissa, on hienoimpia harrastuksia mitä ihmisellä voi olla.

torstai 7. helmikuuta 2013

Talleilu 9, kissakuvia

Pikkuisella oli uudet kengät alla tänään.
Suussa oli 'koeajettavina' uudet kuolaimet.
Tukkakin oli hienosti, omistaja oli selvittänyt sen eilen oikein viimeisen päälle.

Kamera oli mukana, mutta se makoili unohdettuna rehusäkin vieressä vaikka ulkona olisi ollut mahtava sää kuvaamista varten. No, ehkä ensi kerralla..


Pikkuinen oli aikamoisen pirteä.
Jarrut olivat välillä hukassa ja olisi vain tehnyt mieli juosta ja iloita ihanasta, hieman keväisestä säästä.
Loppua kohti se kuitenkin kuunteli ihan kiitettävästi.

Loimitettuani sen ja laitettuani sen ulos haimme muita hevosia sisälle.
Sain hakea Kauniin Piirtopään (toivottavasti pääsisin kuvaamaan sitä pian) ja Ison Yrmeän.
Molemmat ovat niin yhteistyöhaluisia ja helppoja hevosia että ihan sydämestä ottaa.
Iso Yrmeä näytti taas kovin hämmästyneeltä kun pysähdyin silittämään sen kaulaa, ja mietin onkohan kenelläkään ollut aikaa puhua sen kanssa ja silitellä sitä siellä 'Ammattilaisten Megasuuressa Kovantason Kilpatallissa'.
 Onneksi se on päässyt Tallinpitäjän hoiviin, kyllä siitä vielä hevonen tulee.


 Sitten jouduin vähän kurjempaan, mutta hyvin tarpeelliseen hommaan; Valtava Varsa (suokki) tarvitsi lääkkeensä ja osaa jo pistää aikamoisen show'n pystyyn jotta tekisi piikittämisen mahdollisimman vaikeaksi.
Lääke on kaiken lisäksi sitä lajia että jos sitä menee suoneen niin se on kuolemaksi, joten turhia riekkumisia ei tarvita.. Sen takia jouduin pitää sille huulipuristinta Tallinpitäjän piikittäessä, ja aika helposti se yhteistyöllä sujui.
 Lopuksi palkitsimme Valtavan Varsan ruhtinaallisesti leivällä ja melassivedellä jotta ne huonot muistot eivät olisi päällimmäisenä mielessä ensi kerralla.

Valtava Varsa on Valtava Varsa  koska se on tosiaan vielä varsa, mutta kooltaan, ulkomuodoltaan ja rakenteeltaan se on ilmiselvästi hyvin massava vanha siitostamma. Säkäkorkeuskin on reilu - tässä Varsassa ei ole mitään pientä! :)
-----------------------------------------------------------------------------------------

Eilinen tallipaikankatsastamisreissu oli opettavainen, omistajalla oli paljon hienoja ideoita ja hänen hevosensa olivat ihania. Pysyn kuitenkin tuolla samalla tallilla, ei ole sen voittanutta.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Talleilu 8

Nyt yllättäen olisi tallipaikoissa valinnan varaa.
Tarjottu tallipaikka olisi  sijaintinsa takia täydellinen, toisaalta olen jo kovin kiintynyt siihen talliin ja porukkaan jossa olen viime aikoina käynyt. Käyn kuitenkin katsastamassa tämän toisenkin paikan ja päätän sitten.

Onneksi myös poniehdokkaissa on valinnan varaa - alustavasti sovittu vkonlopulle 6v tamman koeratsastus,
 ja tänään minulle tarjottiin todella kiinnostavaa 14 v ruunaa.
 14 vuotias + ruuna ei alkuun kuulosta kovinkaan kiinnostavalta, mutta sillä on aikalailla meriittejä!
Tamma taasen taitaa olla hieman haastava ratsastaa, mutta sillä on etulyöntiasema ikänsä ja sukupuolensa takia.

Kävin eilen ratsastamassa Pikkuisen ja Tallinpitäjä tuli seuraksi ruunallaan.
Kovin rasittavaa lenkkiä emme tehneet; minähän tapani mukaan höpötin yhtä mittaa kun kerran seuraa oli tarjolla.. Hauskaa oli.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Koiranpentuja!

Kävin eilen sukulaisia tervehtimässä, ja kaikeksi onneksi minulla oli vanha pokkarikamera mukana.
Rekikoiria harrastava setäni sai jonkin aikaa sitten koiranpentueen ja vekarat olivat ulkona telmimässä.
 Siperian husky-pentuja:
"Tule leikkimään kanssamme!"
Ihanat siniset silmät
 
"Jos ihminen ei tule minun luo, minä tulen ihmisen luo"
 
Surullisen näköinen vekara:
Eikö tekisikin mieli viedä tämmöinen kotiin?
Hirveästi kuvia eikä järkevää tekstiä nimeksikään :)
Näillä vekaroilla on edessään urheilijan ura - setä käy nykyisellä valjakollaan kisaamassa aina kun löytyy sopivia kilpailuja, tosiasia on kuitenkin se että parin vuoden päästä suurin osa nyt kilpailevista koirista alkavat olla turhan iäkkäitä. Tässä siis seuraava sukupolvi.
(Vasemmalla ylinnä ja oikealla alareunassa olevien pentujen korvissa ei ole mitään vikaa. Tilannekuva kun tunkivat päänsä kalterin välistä.)

perjantai 1. helmikuuta 2013

Talleilu 7

Ihana päivä tallilla tänään!
Tallinpitäjä oli ansaitulla ruokatauolla kun kurvasin pihaan, joten laitoin Pikkuisen valmiiksi ja lähdin lenkille.
 Tässä se on, blogini ensimmäinen kuva Pikkuisesta!
Tuntui kuin viime ratsastuskerrasta olisi ollut ikuisuus (kokonaiset 6 päivää) ja Pikkuinen oli alkuun jäykän ja haluttoman oloinen. Pikkuhiljaa se vertyi ja se on kyllä sanottava, että kovin mielellään lähtee lenkille ja ahkerasti tekee töitä kunhan ratsastaja tietää kuinka pyytää.

Yritin löytää rentouden kaikissa askellajeissa, mutta laukka oli tänään hieman raa'an tuntuista.
Toisaalta minulle selvisi vihdoin lopullisesti kuinka juuri tällä hevosella tehdään väistöt - hidastava puolipidäte ja sitten pelkästään paino- ja pohjeapu.
 Ohjasta jos ottaa kiinni niin se alkaa vain kiemurrella ja tekee periaatteessa mitä tahansa muuta kuin pohkeenväistöä. Onhan sillä omat oikkunsa, mutta kun osasin pyytää niin väistöt sujuivat todella hienosti.
Mielestäni se on kovin lutunen. Ihana Pikkuinen.

Talliin palattuani loimitin sen ja puhuin Tallinpitäjän kanssa. Lakaisin käytävän, käärin pinteleitä ja pyysin jotain hommaa kun tuntuu niin 'ylimieliseltä' käydä pelkästään ratsastamassa. Yllättäen Tallinpitäjä kuitenkin tarjosi minulle toisen hevosen liikuttamista ja ennenkuin ehdin oikein tajuta mitä tapahtui, Tallinpitäjä punttasi minut ruunansa selkään ilman satulaa.
 Olipa jännittävää, vieraan hevosen selässä ja kaiken lisäksi ilman satulaa.
Onneksi ruuna kantoi minua hyvin varovasti. Ravasin muutaman pätkän ja vauhdikkaalta se tuntui, mutta hiljensi jopa pelkästä 'Ptruu'sta. Erittäin sympaattinen, aivan ihana hevonen!

Olen onnekas kun olen löytänyt tuollaisen paikan jossa käydä.