Ylös, ulos ja reippailemaan! (Kuvia)

Hirveä vilustuminen alkaa olla jo takanapäin, elämä voittaa!
 Töissä on sesonki jo alkanut, hiljaa hiipien, kaikki kukkii ja odottaa lämpimiä kesäpäiviä.
Täytyy tässä välissä hehkuttaa työnantajiani, voisin varmasti kirjoittaa kokonaisen postauksen siitä kuinka mahtavia ihmisiä ovat molemmat (aviopari), ja nuorempana monta työpaikkaa kiertäneenä voin sanoa että noin ystävällisiä, oikeudenmukaisia ja inspiroivia työnantajia ei kasva puissa
 - saati sitten kasvihuoneissakaan :)

Tässä pari (jo viikkoja vanhoja) kuvaa töistä.

Tuolta ei enää näytä mikään, kaikki orvokit kukkivat jo.
Jopa mansikka-amppelit kukkivat sydämensä kyllyydestä!

Valkoinen neilikka on mielestäni kaikessa yksinkertaisuudessaan hurmaava :)
 Tässä alla on meille uusi tuttavuus, kerrottu millionbells.
 Kokeilimme muutamaa eri väriä,
tämä on hieman vintage ;)

 Sitten pitänee näyttää kuva tuosta joskus kuukausi sitten hehkuttamastani "Royal Hearts"ista:

  Kukkakuvia olisi vielä vaikka kuinka,
mutta välillä voisi höpistä muustakin.

 Pääsin lauantaina vihdoin kaupunkiin polkupyöräostoksille.
Minulla on aina ollut todella hyvä lihaskunto (ruumiillinen työ, hevosharrastus ym.) mutta koska en harrasta mitään aerobista liikuntaa, hapenottokyky on nollilla ;) Päätin siksi herättää henkiin nuoruuden harrastukseni, pyöräilyn, ja kaivoin autotallista esiin ihanan, tuhansia yhteisiä kilometrejä kokeneen Tähtipyöräni.
 Renkaat olivat tyhjät, vaihteet jumissa ja yllätyin, kuinka pieni ja matala se olikaan..
 Jossain mieleni sopukoissa kelasin taaksepäin, minkä ikäinen olinkaan saadessani tämän pyörän?
 Mikä vuosi se oli, mikä vuosituhat?
Hitaasti minulle valkeni että tämä mainio, 14 -vuotiaana hankittu pyörä ei tainnut olla aikuisten pyöräksi tarkoitettu. Oli siis aika lähteä tuhlaamaan rahaa (sitä hampaita kiristellen hevosenostoon säästettyä) ja hankkia polkupyörä tältä vuosituhannelta.

Nyt pihassa seisoo erittäin urheilullinen italialainen, ja jo tallille polkeminen saa minut hengästyneeksi; ei niin matkan pituuden tai pyöräilemisen raskuuden (hyvin kevyt pyörä) takia kuin sen, että tämä pyörä on niin kevyt ja nopea, siinä on niin paljon pyöräilemisen iloa että hurjastelen menemään niin lujaa kuin minusta vain irtoaa.
Kotiin tullaan sitten silmät ristissä huohottaen, reidet maitohaposta täristen!

Muistaakseni lupasin jotain kuvaa viime viikonloppujen näyttelyistä.
En laita niitä poseerauskuvia joista on iloa vain lajin (ja rodun) harrastajille, vaan tällaista meillä oli luokkaamme odotellessa (joka olikin vain 2 tuntia myöhässä..)

      Iloinen poika :)

 Hevoskuume elää edelleen, selailen markkinoita aina tilaisuuden tullen.
Upea polkupyörä verotti budgettia tonnilla, joten jo ennestään pienestä rahasta ei ole paljoa jäljellä. Katsotaan päivä kerrallaan, mitä elämä tuo mukanaan.
Sitä päivää odotellessa alkaa olla aika rakentaa aitausta(häkkiä) kanoille.
Meidän isolla pihalla olisi tarkoitus pitää kanoja irti, mutta niillä pitäisi olla paikka jonne ne voi lukita öisin jottei Repolainen ota tavakseen käydä täällä hakemassa yönaposteltavaa.
En tosin oikein tiedä miten tuo onnistuisi kesällä tapahtuvan rakennusprojektin kanssa.
 Voin jo sieluni silmin nähdä kuinka miehet yrittävät tehdä hommia ja joka paikassa on kanoja ( jotka pistelevät poskeensa kaikkea niiden ruoansulatukselle sopimatonta rakennustarviketta..)
Kaikki järjestyy!