Oh happy day!

Nyt on aihetta olla iloinen!
Ulkona on mahtava sää jo kolmatta päivää ja ahersin eilen kananhäkin kimpussa. Aivan, kananhäkin.
 Jossain alitajunnassa ajatus kanoista on muhinut viime kesästä saakka, kun Pikkuveljen kanssa puhuttiin hänen ystävästään jolla on kanala. Meidän suuressa pihassa olisi tilaa kanoille temmeltää mielensä mukaan, mutta häkki tarvitaan kuitenkin jotta kanaset pääsisivät turvallisesti lukkojen taa yöpuulle eikä Kettu Repolainen saa ilmaisia yöpaloja.

Ajatuksista tekoihin! Kätevä(?) nainen kun olen, saha ja vasara ovat ihan tuttuja. Määrätietoisesti tasoitin maan siitä, mihin aitauksen laittaisin, tein maahan tulevan rungon ja naulasin reunoihin tulevat tolpat runkoon kiinni. Mahdollisimman pienellä budjetilla kun yritin tehdä niin käytin talonrakentamisessa hylättyä vääntynyttä puutavaraa enkä innokkaana ja määrätietoisena miettinyt asiaa sen enempä. Tyyliin "Ei näiden sivujen tarvitse olla prikulleen suorat, pikku kanojahan täällä vain pidetään".
No asiahan on tietysti niin että jos vääntyneen neliskulmaisen tolpan naulaa kiinni yhdestä päästä niin toinen päähän sitten on juuri sitä - vääntynyt. Naulatessani ylärimaa paikoilleen tuli hieman ongelmia, tolppa oli sen verran vääntynyt että sivu tuskin kosketti rimaa ja vaikka hain pisimmät naulat mitä löysin niin en saanut sitä laitettua kunnolla. Päätin vahvistaa rakennelmaani laittamalla ylimääräisen riman alemmas, vyötärönkorkeuteen. Sahasin sopivan pituisen, naulasin sitä tyylikkäästi (voimalla) kiinni kun yläriman kiinnitys pettää ja MUKS saan sen suoraan takaraivoon.
Ymmärrän täysin sanan 'takaraivo' merkityksen; siihen kun kolauttaa niin raivo pääsee valloilleen.
 Loogista :)
Nyt takaraivoa koristaa reilunkokoinen kuhmu;
 kananhäkki-Flammentanz 1-0.

Rakennelmani on aika pitkälti valmis, ulko-osa siis. Teen pihatto-tyylisen häkin jossa kanat pääsevät liikkumaan sekä sisällä että ulkona, vanhan navetan sisälle tulevaan osaan pitäisi vielä rakentaa seinällä olevia pieniä "yksiöitä" munimista varten ja sinne vievät raput. Katsotaan sitten miten käy, josko kanalasta tulleet kaupunkilaistuneet kanat ymmärtävät mitään ulkoilemisen päälle.
Vähän huolestuttaa.

Muuta mukavaa
- appiukon hevonen, Hirveä H, (ei siis oikea nimi, mutta kuvaava) lähtee liisinkiin joten pääsemme vihdoin siitä kiukkupussista. Mahtaa tulla kovan tason kilpuri noin voitontahtoisesta, kovaluonteisesta ja huomionhakuisesta hevosesta.
 En kuulosta kovinkaan hevosystävälliseltä näin kirjoittaessani, mutta Hirveä H on jo kahdesti melkein onnistunut monottamaan minua päähän ja se on myönnettävä että mielummin en ole tekemisissä sellaisten hevosten kanssa.
 Liisingistä sovittiin tänään ja kunhan H lähtee niin appiukolla on vain Orimullikka jäljellä. Orimullikallahan löydettiin jotain häikkää toisesta takasesta ja se määrättiin sairastarhaan kuukaudeksi, puoleksitoista, eli nyt vain odotetaan lopullista lausuntoa.
Tässä Hirveän H:n ja Orimullikan isosisko ja emä:

Pahimmassa tapauksessa minun ponivanhus siis jäisi yksin jo tässä kesän aikana. Ja minulla kun siirtyi nuo hevosen(ponin) hankintasuunnitelmat syksylle, täytyy keksiä jotain.
Ponitamma ei kummemmin välitä muista hevosista, mutta jotain seuraa sille pitäisi silti keksiä - onneksi meillä on isot tarhat/laitumet ja kilometrin säteellä on kolme ravitallia, eiköhän joku niistä voisi laittaa esim. siitostammaansa tai jostain vammasta paranevaa kilpuria meidän laitumelle hetkeksi jos tarve niin vaatii.
Tai sitten "joudun" hankkimaan sen vuohenkin,
 heh :)