- vai olisiko niin, että miehen ollessa kylvötöissä saan kaikkea fiksua ja vähemmän fiksua tehtyä?
Nikkaroi uuden version äidilleni (äitienpäiväksi, heh..) lupaamastani lasikannellisesta kylvölaatikosta. Omakehu haisee, mutta kehtaan ainakin sanoa sen oleva minun tekemä.
Ulkona olisi kovasti puuhaa, kaikki kasvaa niin että sen melkein kuulee! Enimmäkseen rikkaruohot kuitenkin.
Ei mitään yhteistä tekstin kanssa, mutta tällainen valtava puuvanhus kiinnitti katseeni tänään.
Toissapäivänä tonkiessani kukkapenkkiä kuulin kahinaa kivenheiton päässä ja sieltä luikerteli kyykäärme esiin.
Hui, kuinka pelästyin! Se oli harvinaisen iso, toki olisin hätkähtänyt pienempääkin.
Harpoin erittäin nopeasti pari metriä lisää hajurakoa, mutta sitten alkoi naurattaa. Tässä minä säikyn otusta, joka varmasti pelkää minua paljon enemmän. Jos tulisi yhteenotto Flammentanz vs. Kyykäärme, minulla olisi Kontioineni selvä etulyöntiasema.
Käärmekin luikerteli rauhallisesti omille teilleen tsekattuaan tilanteen.
Hirveä H lähti tänään kilpatallille. Nyt tulevaisuus on auki, katsotaan mitä tapahtuu.
Orimullikka näyttää olevan sen verran hyvässä vedossa (sen röntgenkuvat olivat ihan ok) että näillä näkymin se ei joudu kuoppaan. Olen kovasti ruunauksen kannalla mikäli tuon kanssa pitäisi tulla toimeen pidemmän aikaa.
Selailen markkinoita päivittäin, kamppailen hevoskuumeen kanssa mutta budjetti on tehokas jarru.
Syksyllä sitten, kun hinnat taas laskevat, teen liikkeni ;)
Sitten toivottavasti Orimullikka olisi jo löytänyt uuden kodin ja kaikki pahaa mieltä ja riitoja aiheuttavat tekijät olisivat poistuneet tallilta, toivossa on hyvä elää.
Tänään tullessani iltatallia tekemään joku oli jo ruokkinut Ponin.
Näköjään saanut kokonaisen paalin iltapalaksi, minulla taas sydän kurkussa kun sen ruokinta on niin tarkkaa sairastetun diabetes-tyyppisen kaviokuumeen takia.Tästä on riidelty jo monta vuotta mutta ei vaan mene perille. Siivosin pois suuren osan heinästä ja yritän edelleen löytää zenini, tai jotain sinne päinkin kelpaisi.
Pistää niin vihaksi.
Pikkusisko ja Poni vuosia sitten:
Kävin pitkällä pyöräilylenkillä rauhoittaakseni tunteitani.
Oli hauskaa, hyödyllistä ja nyt on rento olo.
Olen miettinyt pitäisikö yrittää liikuttaa Ponia ettei se vain pääsisi taas lihomaan ( -> insuliiniresistenssi -> kaviokuume).
Se on vain niin pöljä, rakas, että sitten mentäisi häntä tötteröllä korskuen kuin mikäkin sotahevonen, enemmän ilmassa kuin jalat maassa, ja talliin tultaessa olisi varmasti jokin paikka pipi.
Juoksuttaessakin vain riekkuu ja pitää hauskaa :)
Kyllä hätä keinot keksii.
Jännityksellä odotan minkälainen muuvvssi syksyllä nähdään. :)
VastaaPoistaHuomasin tuosta oikealta ylhäältä, että pidät arabian aarteista. Tykkäisit varmaan tonkia meidän "kaatopaikkaa". Joku jsokus muinoin on tyhjentänyt kaappinsa "rojuista" ja heittänyt monttuun. Monen kymmenen vuoden jälkeen tulee sitten minä, joka löytää ne romut sieltä montusta. Arabian lautasia sieltä löytyi ja vaikka mitä. Yksi arabian iso kulho jäi harmittamaan kun se oli mennyt kolmeen osaan. Olisi kuulemma ollut ihan antiikkia se.
Vanhoja tavaroita on ihana tonkia. Oli jännää kaivella anopin kanssa meidän pikku pihakömö, jonka lattia oli romahtanut. Sieltä löytyi vaikka mitä vanhaa. :)