Koneeni kuitenkin on sen verran kärttyistä sorttia että joudun käyttämään mieheni konetta saadakseni ladattua kuvat kameran muistikortista koneelle, joten nämä tuntuvat aina pitkän matkan kulkeneilta ja vanhoilta vihdoin päättyessään blogiini..
Tässä joka tapauksessa kerrottu kaunokainen,
työnantajani lemmikki:
Niitä kun tilattiin siemen- ja pistokaskuvastoista viime syksynä, se oli kuvassa paljon tummempi ja siksi ensimmäisten kukkien auetessa tuli pienoinen 'voi ei!'-tunne.
Loppujen lopuksi olen oikein tyytyväinen.
Otetaanko värimaailman vaihto välillä?
Tässä on Tarhatimanttikukka, siemensekoitus nimeltä Kiss Mix.
Minulta kesti muutama vuosi ennenkuin lämpenin näille,
ne siis avautuvat ja sulkeutuvat aina auringonpaisteen mukaan.
Pilvisenä päivänä ne eivät välttämättä aukene ollenkaan, mutta sade ei myöskään pääse rikkomaan näitä ihanan suuria ja leiskuvan värisiä kukkia.
Helteisenä kesänä ne ovat mahtavia, eivätkä edes moiti vaikka vahingossa pääsisivät vähän kuivahtamaan välillä..
Ne vaan ostetaan pois heti kun kukat avautuvat :D
Lisää surfinian sukulaisia, riippupetunit:
Viime vuoden tulokas:
Sitten vaikka Uusi-Guinean Liisa.
Oikea kaunotar varjoiseen paikkaan.
Kuitenkin, lähinnä sydäntäni ovat varmasti Dahliat.
En ole koskaan tarpeeksi organisoitunut saadakseni mukulat syksyllä sisälle ennen pakkasia,
mutta toisaalta sehän tarkoittaa että voin kokeilla uusia lajeja joka vuosi. :)
Räikeitäkin lajeja jalostetaan esiin, mutta henkilökohtaiset suosikkini eivät ole mitään uutuuksia.
Persikanvärinen
vaaleanpunainen kellertävällä keskustalla (kuulostaapa kaamealta).
Ah, ihana <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti