Kolme päivää sitten pihan ilmestyi kaivinkone, tästä rakennusurakka lähtee käyntiin..
Kaksi päivää sitten tuikkasimme keppejä maahan Isojen Herrojen seurassa: Tähän se autotalli tulee!
Eilen hain veljeni pihasta kymmenen mustaviinimarjapensasta, yhden (puna)viinimarjapensaan ja raparperin.
Istutin ne saman tien.
Tänään olisi pitänyt hakea niitä lisää; niitä on siellä kymmenittäin siellä asuneen vanhuksen jäljiltä ja pikkuveli uhkaa ajaa ne raivaussahalla lyttyyn- hän tarvitsee pihaan lisää tilaa. Ne ovat kuitenkin niin valtavia kun niitä ei ole kymmeneen vuoteen leikattu taikka hoidettu etten saanut sellaista edes kaivettua maasta. Olisi tarvittu traktorin etukuormain niiden siirtämiseen jahka ne olisi saanut kaivettua ylös - niinpä otin eilen vain pikkupuskia jotka kasvoivat joka välissä.
Tänään en kuitenkaan jaksanut.
Töissä alkaa vihdoin tapahtua. Ihmiset havahtuvat siihen, että pian on juhannus eikä kukkia ole vielä laitettu.
Töissä saa sentähden olla skarppina koko ajan -iloinen, puhelias ja äärettömän tehokas- ja välillä tuntee itsensä liian monta energiajuomaa juoneeksi Duracellpupuksi.
Kotiin tullessa sitten lössähtää sohvalle eikä jaksa nostaa ahteriaan turhan takia.
Eilen minulla oli aivan ihana asiakas.
Epävarma tyttö jonka kanssa suunnittelin penkin eri kesäkukista, ja hän oli niin onnellinen nähdessään lopputuloksen että kiitti varmasti sen seitemän kertaa. Vielä parkkipaikallakin.
Tiedän laittaneeni hänen opastamiseen liian paljon aikaa siihen nähden, kuinka paljon asiakkaita meillä oli. Sehän oli joltain muulta pois ja lisäsi kollegoitteni taakkaa. Kuitenkin uskon että hän sen takia uskaltautuu tulemaan takaisin, ehkä entistä innostuneempana.
Pidän todella töistäni. Ja mitä suurempi ihmismäärä, mitä kiireisempi päivä, sitä enemmän minä nautin.
Tietysti asiakaspalveluun kuuluvat myös ne tympeät, happamat tyypit.
Niitä kuitenkaan ei tule meillä kuin kerran, kahdesti kesässä ja olen jo 'saanut' molemmat; yhden viime viikolla ja yhden tänään.
Ihana työnantajamme on neuvonut että voimme yrittää piristää hapanta asiakasta mutta jos joku heittäytyy ilkeäksi niin sitä ei tarvitse niellä -emmehän me sellaisia asiakkaita halua.
Tämä viimeviikkoinen tyyppi oli niitä joita meidän ei tarvitse kestää mutta olin sen verran hämilläni etten edes vastannut hänelle mitään, tyyliin:
Asiakas tulee sisään.Hän on ollut meillä ennenkin, hieman pullea mutta hyvin kaunis ja aikamoisen hankala miellyttää. Hän saattaa vaatia puolen tunnin palvelua ja ostaa sitten alle neljän euron kukan, joka pitäisi paketoida ja koristella rusetein ym aivan viimeisen päälle. (Mehän emme ole kukkakauppa vaan puutarha)
Hänellä ilmeisesti harvinaisen huono päivä, koska tullessani häntä vastaan hymyillen ja kuuluvasti tervehtien 'Hei!' niin hän sähähtää raivostuneen näköisenä 'Mitä sää oikein tuijotat?' ja ryntää ovesta takaisin ulos.
Kello oli hieman vaille yhdeksän illalla ja olin rättiväsynyt joten reaktioni taisi olla nauraa räkättäminen.
Viikon päästä Orimullikka lähtee 500km päähän kliniikalle kansainvälisesti tunnetun eläinlääkärin tutkittavaksi. Sen koivessa oleva 'pussi' kun ei ole muuttunut mihinkään suuntaan sen enempää sairastarhassa oleskelusta kuin laitumelle pääsystä.
Jos siitä vielä näyttäisi tulevan hevonen niin se ruunataan samalla reissulla, jos ei ole mitään takeita niin on kuopan vuoro. On se kovaa. Olisi edes miellyttävämpi luonteeltaan niin sen voisi pitää lemmikkinä ja harrasteheppana vaikka siitä ei kilpuria koskaan tulisi - meillähän on tilaa. Mutta tuon kanssa vain ei huvikseen vietä aikaa.
Hirvikankaan Hurjat-blogin inspiroimana taidan laittaa tänne kuvan vanhasta ex-ravuriruunastani.
Laatu ei ole mainittava, millälie kuvasin joskus kymmenen vuotta sitten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti