Soutaa, huopaa

 Välillä elämä on sitä samaa arkea päivästä päivään, viikosta toiseen ja jopa kuukausia toistensa jälkeen. Välillä taas tuntuu siltä, että uudet ovet ja ikkunat avautuvat ja mahdollisuuksia on vaikka mihin.

 Hevosharrastukseni on aina ollut yksinäisen puuhaa; ensimmäinen ponini oli kylämme ainoa hevoseläin (tulihan niitä sitten useampi, meille siis, muttei kellekkään sellaisen välimatkan päässä että olisimme esim. voineet ratsastaa yhdessä). Viime vuodet olen ollut tallikaveri appivanhempieni kanssa mikä on ollut varsin raastavaa molemmille osapuolille kun mitään yhteistä ei oikeastaan löytynyt sen enempää lajista, asenteesta kuin mistään muustakaan - nämä vuodet ovat itse asiassa tuntuneet kaikista yksinäisimmiltä.

 Yllättäen viime aikoina kaveripiiriin on ilmaantunut hevosihmisiä useasta eri suunnasta ja eri tavoin, mikä on ollut aivan mahtavaa. Vihdoin samanhenkisiä, vihdoin ymmärrystä puolin ja toisin, vihdoin tukea, vihdoin inspiraatiota -ja uusia ideoita. Olen innoissani. Aivan aivan innoissani.

 Ponikaupoista ei ainakaan vielä tullut mitään. En tosin ole luovuttanut
Ellei mitään muuta, niin tämä poiki taas uuden hevostuttavuuden ja uuden ikkunan - sain serkkuni tyttöystävän avulla tiedon tallipaikasta jossa olisi ollut tilaa mikäli olisin ostanut ponin, ja soittaessani tallinpitäjälle tuli aivan mieletön "kaverifiilis" vai mitenköhän tuon paremmin selittäisi; olen yleensä kauhusta kankeana soittaessani vieraille ihmisille sillä en pidä puhelimessa puhumisesta, haluan nähdä henkilön jolle puhun (etenkin tosikot ja oikein hiljaiset ihmiset linjan toisessa päässä ovat ahdistavia!).
 Kyseinen tallinpitäjä oli kuitenkin aivan mainio tapaus, sitä mieltä olin jo puhelimessa ollessani, mutta nyt ilmoittaessani ettei kaupoista ainakaan tällä kertaa tullut mitään niin hän teki minulle vastatarjouksen - jos hevoskuume ei haihdu niin hänen piensuokkinsa olisi vuokraajaa vailla ja hän itse kroonisen ajanpulan vaivaama. Myydä hän ei halua, mutta kuluja vastaan saisin pitää tammaa kuin omaani.

 Mielenkiinnolla odottelen huomista. Tamma on "erittäin reipas" ja Tallinpitäjä sanoi suoraan ettei se ole kaikille sopiva hevonen (ja mistähän syystä minä olen kuitenkin kärppänä paikalla?) mutta eihän sitä tiedä kuin vasta kokeiltuaan. Tämä olisi myös kiinnostavaa siinä mielessä että ympärillä olisi paljon sekä ravi- että ratsuihmisiä, mahdollisuuksia oppia kaikenlaista, tukea kun sitä tarvitsee, ja vaikka kuinka monta ystävää johon ei ole vielä ehtinyt tutustua. Mahdollisuuksia olisi vaikka mihin.
Elämme ihania aikoja.

Pessimisti sisälläni kyllä jupisee siitä, että saattaa olla etten pärjää hevoselle tai että ensivaikutelmat eivät aina täsmää, mutta eihän sitä tiedä ennenkuin on kokeillut. Uuden vuoden kunniaksi kannattaa ainakin kokeilla, enkä menetä mitään lähtemällä rohkeasti mukaan.

Mitä talliporukkasi merkitsee sinulle?