Märehtimistä ja muistoja

Tänään minulla olisi ollut ratsastuspäivä,
mutta olen saanut jonkinlaisen vilustumisen/flunssan/minkälie, joten vietän aikaa Karvakasan kanssa.

Jos vointini on parempi huomenna lähden kokeilemaan yhtä kauan myytävänä ollutta tammaa,
olen miettinyt asiaa jonkin verran koska tiedän ettei se ole ihan priima; sillä on vanha vamma jalassa mutta toisaalta sitä (ja väriä) lukuunottamatta se täyttää pitkän toive- ja kriteerilistani.

 Olen myös pikkasen miettinyt aikaisemmassa postauksessa esittelemääni Mammuttiruunaa, sen omistaja puhui jo että ruuna lähtisi vihreämmille laitumille kuukauden kuluttua.
 Ruuna on 2000-luvulla syntynyt, terve ja kaikin tavoin kiltti, ajettu ja ratsastettu, hyvin sympaattinen ja menossa teuraaksi vain koska omistajalla ei ole sille aikaa.

Toisaalta ymmärrän että mielummin laittavat teuraaksi kuin riskeeraavat että joutuisi kiertoon, ruuna on heidän oma kasvattinsa ja viettänyt koko elämänsä samassa paikassa. Siltä saattaisi sydän murtua jos se myytäisiin.
(Lisäksi se on eroahdistushevonen tutussa ja turvallisessa ympäristössäkin, millainenhan se olisi jos joutuisi vieraaseen paikkaan? Sääliksi vain käy kun se on niin sympaattinen.)
Yritän olla sekaantumatta asiaan, eihän se minulle kuulu, eikä Mammutti ole ollenkaan sellainen hevonen minkä hankkisin itselleni.
Yritän pitää mielessäni sen, etten voi haalia itselleni kaikkia eläimiä joita säälin.

 Sain Mammuttiruunalta isoja pusuja viedessäni sen tarhaan sunnuntaina ja ajatus hymyillyttää vieläkin, tuntui aivan siltä kuin sen samettinen turpa olisi ollut naamani kokoinen.

Siirsin kuvia vanhalta muistikortilta koneelle ja jaan nyt kanssanne palan sydämestäni:
Tässä on ihan viimeisiä kuvia Suuresta Valkoisesta ennenkuin se lähti viimeiselle matkalleen.

 Eikö olekin kaunis?
Olisipa se vain saanut olla terveenä niin tältä melkein vuoden mittaiselta hevosen/ponin etsimiseltä oltaisiin vältytty! Olin siihen niin tyytyväinen että uskoin sen olevan minulla kunnes se kupsahtaa 30+ vuotiaana..

Löysin myös aikaisemmin julkaisemattoman kuvan Rakkaasta Ponimummosta nauttimassa "kevään" ensimmäisistä aurinkoisista päivistä 2012.

Ajatella että minulla viime vuodenvaihteessa oli kaksi näin upeaa ja ihanaa hevosystävää.
Toivottavasti jonain päivänä saan elää jotain sen tapaista uudelleen.