Tosin en eilen ollut edes kovinkaan innoissani lähtiessäni tallille - olen kauemman aikaa (en muista edes milloin se alkoi) ollut ihan piipussa ja tukkoisena ja odottanut vain että milloin se Isoflunssa hyökkää, mutta se ei ole hyökännyt. Joka päivä on ollut edeltäjäänsä raskaampi ja vaikka olen aina ollut aamuvirkeä olen yht'äkkiä huomannut nukkuvani puoleenpäivään mahdollisuuden saadessani.
Välillä tuntuu ettei happi riitä, hengitystiet totaalisen tukossa, ja yksinkertaisetkin askareet hengästyttävät.
Tekstiksi muutettuna kaikki on päivänselvää, eikö vain?
Kävimme eilenillalla vanhempieni luona ja autossa minulla oli happi niin heikossa että päätä huimasi ja aviomies oli kiidättää minut sairaalaan. Olo kuitenkin koheni kun menimme vanhempieni luo sisälle, vaikka minun piti vielä 'hengähtää' lauseiden kesken.
Äitini, astmaatikko, antoi minulle kapselin jonka ottaisin ennen nukkumaanmenoa ja nyt on kuin joku olisi sytyttänyt valon pääni päälle - olen nukkunut erinomaisen hyvin. Olen nauttinut voidessani hengittää vapaasti ja heräsin tänä aamuna kolme minuuttia yli kuusi, ilman herätyskelloa, virkeämpänä kuin aikoihin.
Syyksi en epäile tallilla käymistä; olenhan käynyt siellä vasta pari viikkoa ja oireillut useamman kuukauden. Syypää taitaa olla paljon lähempänä: Rakas Karvakissa.
Nyt en oikein tiedä mitä tehdä, Karvamato on minulle kovin rakas.
Olisikohan sen kanssa eläminen (hengittäminen) helpompaa jos sen klippaisi? Sisäkissan elämää viettävänä se tuskin palelisi vaikka joutuisi turkistaan luopumaan.
-------------------------------------------------------------
Eilen tallille lähtiessäni osuin sellaiseen aikaan ettei siellä ollut ketään.
Tunnelma oli ihana, hevoset söivät päiväheiniään eikä muuta hälinää ollut.
Varmistettuani omistajalta että oli OK lähteä ratsastamaan vaikkei ketään ollut paikalla laitoin Pikkuisen valmiiksi ja lähdimme.
Tällä kertaa se odotti rauhassa että pääsin selkään ja annoin käskyn lähteä, ja koko lenkin ajan se toimi niin hienosti että palasin aika pian tallille.
Päätin lopettaa kun kaikki sujuu hyvin jotta hevoselle jäisi työnteosta hyvä maku suuhun, enkä uskonut että lenkki tuosta enää paranisi.
Missähän tuollaisia ihmisiä kasvaa? -Yöt töissä, päivät tallilla, aina pirteä ja hyvällä tuulella!
Hoidin Pikkutamman, loimitin sen ja laitoin sen karsinaan.
Sain kunnian viedä sen ison ja yrmeältä näyttävän suosikkiruunani kävelytyskoneeseen ja tunsin itseni totisesti kirpun kokoiseksi Isoa Yrmeää taluttaessani!
Se seurasi kuitenkin perässä lauhkeana kuin lammas ja näytti hieman hölmistyneeltä pysähtyessäni taputtelemaan sitä. Mikähän tuossakin viehättää minua? :)
Siivosin yhden karsinan Tallinpitäjän valjastaessa starttihevostaan ja lähdin sitten taas onnellisena kotiapäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti