Hevosjuttuja

Huomentapäivää.
Huomenna olisi koeratsastuksen aika, en todellakaan tiedä mikä minuun meni. Kyseessä siis 6v hevonen jonka selässä käyty kolme kertaa. Noh, raportoin lähemmin jos pysyin hengissä :)
(Toisaalta, jos jo käsitellessä huomaa ettei sillä ole kaikki muumit laaksossa niin eihän se ole pakko nousta selkään.)

 Eilen Tamma tuntui lujasti päättäneensä 'adoptoida' minut.
Se on tähän mennessä ollut seurankipeä mutta pysytellyt pienen matkan päässä -hyvä niin, olenhan minä sille ventovieras ihminen ja voisin olla vaikka mikä hirviö.
Eilen vein niille kasan heinää laitumelle (kuulostaa -ja näyttää- hullulta kaiken sen vihreän keskellä, mutta estää niiden mahaa menemästä sekaisin, etenkin kun laitumella on paljon apilaa). Ruuna hyökkäsi heinän kimppuun tavalliseen tapaansa mutta tamma tulikin suoraan luokseni. Se pysähtyi ensin askeleen päähän mutta otti kuin ottikin vielä askeleen ja rapsutin sitä kiitokseksi.

 Rapsutin sen harjamartoa kuin toinen hevonen (varoin vain ettei se pääsisi rapsuttamaan takaisin) ja pyyhkäsin parhaani mukaan paarmoja ym ötököitä siitä irti. Se antoi silittää päätään ja kosketella korviaan joten hain ötökkäkarkoitteen ja levitin sitä tammaan rievulla.
 Olipa jotenkin haikeanoloista kun se jäi tälläkin kertaa katsomaan perääni kun pyöräilin kotiin.

Tällä kertaa sain siirrettyä kuvat koneelle kun miehellä oli kone sopivasti auki, joten tässä 'Mysteeritamma':

Niin, mitäs tässä tekisi?
Uneksin kovasti eilen illalla että minulla voisi olla rakas eläkeläisponini, joku kiva nuorempi ratsu (keski-ikäinenkin kelpaisi) ja jotenkin voisin vielä 'adoptoida' Tamman. Ei kuitenkaan taida onnistua, en usko ehtiväni sellaisen hevosmäärän kanssa niin, että minulla olisi hyvä olo ja tietäisin niiden kaikkien saavan tasapuolisesti huomiota ja aikaa.

 Oli muuten appiukon kanssa keskustelu yhtenä päivänä siitä, onko diabetestyyppisen kaviokuumeen sairastaneen ponin pito eläinrääkkäystä kun se ei saa laiduntaa vapaasti vaan on koko ajan valvottava ettei se liho liikaa jolloin se taas sairastuisi. Appiukko oli sitä mieltä että jos hevoseläin katsoo omasta köyhästä tarhastaan muiden laiduntamista mutta ei itse pääse kesälaitumelle (24/7) niin sen elämä on kurjaa ja se pitäisi lopettaa.

 Siinä oli ajattelemisen aihetta, mutta koska poni kuitenkin pääsee vihreään tarhaan laiduntamaan päivisin (vaikkei kuitenkaan polvenkorkuiseen apilansekaiseen ruohoon) eikä ole kipeä ja sillä on hevosseuraa niin mielestäni se kuitenkin saa viettää lajityypillistä elämää.
Osui aika arkaan paikkaan, vaikka tiedän että olen hoitanut ponin esimerkillisesti ja olen onnellinen siitä, että se on ollut oireeton ja kivuton yli 2 vuotta nyt, aina hyväntuulinen ja pirteä vaikka ikääkin on jo kertynyt.
 En kuitenkaan halua sen millään lailla kärsivän. Mitä mieltä lukijat ovat?

Tässä Kultaponista kuva tältä keväältä. Ollaan niin arabia ;)