Muistikuva I

Surffailin youtubessa ja törmäsin kappaleeseen joka ei ehkä ole kovinkaan kummoinen,
 mutta sanat herättivät kaipuun takaisin Ison Veden tuolle puolen.

'Cause it's a good night
To be out there soakin' up the moonlight
Stake out a little piece of shoreline
I've got the perfect place in mind
It's in the middle of nowhere, only way to get there
You got to get a little mud on the tires

And then with a little luck we might just get stuck
Let's get a little mud on the tires

Muistan kuinka ajoimme läpi tumman yön.
 Tähdet ja valtava kuu valaisivat taivasta, metsä ympärillämme tuntui jatkuvan äärettömänä.
Hän, minä, mönkijät, metsä, taivas, yö. Tämä hetki - muuta ei ollut olemassa.

 Saavuimme Indian Riverin kahluupaikalle, ajoimme mönkijät rinnakkain jokeen ja sammutimme ne. Hän nosti kypärän päästään ja ojensi hymyillen kätensä. Tartuin siihen ja kapusin hänen mönkijänsä kyytiin varoen kastelemasta jalkojani, paikoillaan istuessa tulisi helposti kylmä. Riisuin kypäräni ja mielihyvä kutitti mahanpohjassa kun hän kiersi käsivarret ympärilleni ja nojasi leukansa olkapäähäni.
Mönkijöiden moottorit tikittelivät kuumuutta aikansa ja vaikenivat hiljalleen, kuu paisui paisumistaan kunnes oli suorastaan valoisaa ja viileä ilma hiipi kimppuumme. Tunsin hänen hengityksensä lämpimänä kaulallani.

 En tiedä kauanko olimme istuneet siinä vaiti kun kauan odotettu ulvonta vihdoin leikkasi halki yön hiljaisuuden. Siihen liittyin toinen, kolmas, neljäs, viides ääni, enkä enää saanut selvää kuinka monta sutta siellä oli.

 Se oli niin kaunista etten koskaan unohda sitä.

Tästä on aikaa -herranjestas- yli kymmenen vuotta.
Hän jäi sinne, minä itkin ikävääni läpi koko vuorokauden kestävien lentojen kotimaahan.
Everything happens for a reason.

Brad Paisley - Mud on the Tires

Kuva ei ole omani eikä liity tilanteeseen, vaikka onkin mainitsemani joki.