Nonniin, eilisen reissusta juttua.
Kävin tapaamassa erittäin ihanaa nuorta suomenpienhevosruunaa.
Ratsujutut oli se suuri kompakivi; naapurin pikkutytöt olivat päättäneet tehdä Ruunasta ratsun (kun se on niin lutunen!) ja niinpä sille heivattiin satula selkään ja tyttö perään.
Kilttinä heppana Ruuna ei sen suurempia mukissut ja pienen aitauksessa pyörimisen jälkeen puntattiin seuraava tyttö selkään. Pyörittiin rinkiä vielä vähän lisää.
Seuraavana päivänä sama asia.
Kolmantena päivänä sama asia, paitsi että kolmaskin tyttö oli hälyytetty paikalle.
Neljäntenä päivänä Ruunan selkään sattui (ellei jo aiemminkin) ja se päätti että nyt riittää.
Olin aikamoisen jännittynyt lähtiessäni matkaan, hevosia ja hevosenmyyjiä kun on niin monenlaisia.
Siksi nielaisin varmasti useamman litran ilmaa kun myyjä/omistaja osoitti karsinanovelle päin ja sanoi 'Siinä se Peto on.'
Onneksi vain kiusasi minua :)
(Ja ei, hevosen nimessä ei ole sanaa Peto. Pysyköön anonyyminä)
Omistaja laittoi hevosen käytävälle ja se oli rakenteeltaan silmiähivelevän kaunis. Vilkaisin paksun, pitkän otsatukan alle ja siellä tuikki hyvin tummat, eloisat silmät. Kävin sen läpi ja tunnustelin kaikki paikat, nostin kaviot, selän tunnustelin mahdollisimman tarkasti.
Valjastimme ja lähdimme lenkille.
Ruuna toimi kuin ajatus sekä minun että omistajan ajaessa.
Kysyin löytyykö laukka helposti ja omistaja sanoi 'katsotaan' ja maiskautti samalla kun heilautti ajo-ohjia. Yksi, kaksi, kolme raviaskelta ja sitten laukka. Rapa roiskui ja aurinko paistoi.
Palattuamme tallille ja otettuamme valjaat pois hain jakkaran ja kokeilimme kuinka se reagoi selkään nousuun. Hyvin ilmeisesti sillä oli huonoja muistoja, sillä se jännittyi heti ja näytti pelokkaalta. Otin aikani ja hivuttauduin pikkuhiljaa sen selkään omistajan rauhoitellessa sitä, ja kunhan olin kyydissä se ei minusta sen kummemmin välittänyt. Kuitenkin taas alas tullessani se selvästi pelkäsi, vaikka tein senkin niin hissukseen ja varovasti kun vain pystyin. Rapsuttelin sitä hetken jotta se saisi muuta ajateltavaa, ja se laittoi turpansa olkapäälleni ja sulki silmät. Omistaja naurahti ja sanoi että se on vissiin päättänyt lähteä minun matkaani.
Tässä se Ruuna nyt on, tarkoituksella anonyymein kuva mitä kamerasta löytyi:
Pakko sanoa että surettaa (sanoin niin omistajallekin), en nimittäin uskalla ainakaan näin suoralta kädeltä ostaa harrasteratsuksi hevosta joka ilmiselvästi on peloissaan jo ajatuksesta että joku nousee sen selkään. Uskon kyllä että vika löytyy epäsopivasta satulasta ja liiallisesta rastastamisesta liian aikaisin, mutta epäilen omia taitojani liikaa jotta ottaisin sellaisen projektin. Selvittelemme kuitenkin vielä sopivaa ratsuttajaa, sillä sanoin että jos tuosta ongelmasta päästäisiin niin ostaisin sen ilomielin.
Ruunalla oli myytävänä oleva kaveri, myöskin ruuna.(Ruuna2)
Tarkastellessani Ruunaa 1, se teroitti häijyn näköisenä hampaitaan karsinan kalteriin. Mikään pienhevonen se ei ollut, mutta mahdottoman komea. Ennenkuin lähdimme omistajan kanssa kahville veimme hevoset ulos ja minun käskettiin otta 'se ruuna siitä'. Olin varuillani mutta oikeastaan se oli hyvin asiallinen hevonen käsitellä. Näin jälkikäteen harmittaa etten kysellyt siitä sen enempää, sillä sitä oli ratsastettu useamman kuukauden, eikä sekään ollut iällä pilattu, mutta olin jo silloin ihan päästäni pyörällä kun yritin (ja yritän edelleen) keksiä jonkun hyvän ratkaisun tähän kaikkeen.
Vielä päästäessämme hevoset irti Ruuna2 laukkasi iloisesti kohti horisonttia Ruuna1:sen jäädessä hengailemaan medän luokse niin omistaja sanoi että aivan ilmiselvästi Ruuna1 on sitä mieltä että lähtisi kyydissäni kotiin.
Tiedän, ei tuollaiseen tulisi kiinnittää huomiota, mutta selvää oli ainakin se että mukava ja ihmisystävällinen ruuna oli kyseessä, hiomaton timantti. Omistaja/myyjäkin oli todella rehellinen ja tekisin mielelläni hänen kanssaan kauppoja.
Eli vaikka on hieman suru puserossa kun Ruuna oli sellainen sydämenvalloittaja enkä kuitenkaan vielä tässä tilanteessa uskaltanut ostaa sitä niin kyllä se vain oli aikamoinen hyväntuulenreissu.
Tätä sopii sitten muistella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti