Kovinkaan hyvin ei mennyt meidän koiran osalta (onneksi kaverin koira putsasi palkintopöydän ;D )
Koiramme arvosteltiin 'Hyvä'ksi, mikä ei ole huono saavutus, mutta kuitenkin huonoin mitä se on tähän mennessä koskaan saanut. Karvaa ja luonnetta kehuttiin kovasti eikä moittimisen aiheita oikein löytynyt, mutta herra on hyvin raskasrakenteinen ja tämä tuomari piti selvästi kevyemmän tyyppisistä koirista.
Ei siinä mitään, otetaan elämyksen kannalta ja ensi viikonloppuna taas uudestaan!
Katson saisinko koneelle kuvia lähipäivinä :)
Toissapäivänä mieheni lenkiltä palatessaan näki ketun pihallamme.
Olin ensin aivan innoissani, kunnes tulin ajatelleeksi että Repolainen varmasti enemmän kuin mielellään popsisi suuhunsa kissamme kaltaisen hyvin syötetyn ja varmasti varsin murean välipalan.
Joten nyt kissa on ollut kotiarestissa.
Koska se on aiemmassa elämässään viettänyt vuosia pelkästään sisäkissana tilanne ei sitä hetkauta, mutta mielestäni se saisi mielellään kyllä verottaa myyrä- ja hiiripopulaatiota. Se vain on mahdoton tehdä näin etätyönä..
Kissa on ollut meillä vasta muutaman kuukauden, mutta siitä on nopeasti tullut perheenjäsen.
Kutsun sitä usein Tolloksi,(kaikella rakkaudella) koska se on välillä hieman yksinkertaisen oloinen, mutta toisaalta taas hämmästelen kuinka paljon inhimillisiä piirteitä sillä on.
Se mm. 'puhuu' todella paljon, ja vastaa aina kun sille sanoo jotain.
Jonkun aikaa sitten levitin saunasuojaa lauteille. Kissa seuraili tilannetta pesuhuoneesta käsin ja käskin sen kauemmaksi muutaman kerran; en halunnut sen saavan saunasuojaa turkkiinsa ja nuolevan sitten itsensä puhtaaksi- pahimmassa tapauksessa siitä seuraisi jotain myrkytysoireita?
Kissan mielestä jotain jännää oli kuitenkin meneillään kun häntä ei päästetty saunaan ja vahtasi silmä kovana hommiani.
Pistin sienipensselin pussiin ja suljin purkin ja samassa näin kissan tekevän siirtonsa. Se tuli juosten suoraan saunaan ja ajattelin napata sitä niskasta kiinni ennenkuin se ehtisi lauteille, mutta se ennakoi liikkeeni ja loikkasi valtavassa kaaressa eteenpäin, jolloin minun ojentunut käteni ei saanutkaan sen niskavilloista kiinni, vaan hännästä.
Kissan kiinnostus saunanlauteisiin hävisi samantien, se katsoi minuun syvästi (sydänjuuriaan myöten) loukkaantuneena ja lähti olohuoneeseen. Matkallaan kuulin sen naukuvan; tavallisen 'Miau'n sijaan se kuulosti sanovan "(m) Au! (m)Au!(m) Au!"..
Selvennän vielä etten tavallisesti vedä kissaani hännästä, tämä oli vahinko, ja selitin sitä aika kauan kissallekkin -se oli Hyvin närkästynyt useamman päivän.
Tästä on onneksi jo viikkoja ja se on tainnut antaa minulle anteeksi :)
Hevoskuume nostaa taas päätään. Hirrrveetä! :)
Etenkin kun löysin vanhoja kuvia jossa pikkusisko ratsastaa tuolla rakkaalla ponivanhuksella.
Poni on ollut jo 2 vuotta täysin eläkkeellä, joten tämä kuva on monen vuoden takaa, mutta:
Eikö näytäkin ihanalta?
Mietin jo enkö muka jaksaisi pitää hevosta samassa tallissa appiukon kanssa, hänhän on luvannut lopettaa hevostelunsa joten olisi vain kysymys ajasta.. Toisaalta en usko hänen pysyvän erossa hevosistani(poneista) vaikka hän itse lopettaisikin --ja hän lupasi myydä hevosensa pois jo pari vuotta sitten eikä siihen olla vielä päästy.
Joka tapauksessa, (ennenkuin synkkyys iskee) tällaisen voisin kyllä ottaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti