Kävin tosiaan koeratsastamassa Poniruunan.
Matka tallille oli jännä, mieheni oli matkoilla navigaattorin kera ja yritin sitten parhaani mukaan löytää paikalle hatarien 'johtolankojen' perusteella. Tietysti eksyin! :)
Vihdoin löydettyäni oikean tallin on pakko sanoa että oli kyllä niin mukavanrakenteinen poni etten löytänyt siitä yhtään valittamista. Myyjä oli ollut niin rehellinen sen hapanta luonnetta kuvaillessa että olin aivan järkyttävän hermostunut ja kyllähän se yritti näykkiä ja jopa takajalka nousi - ei yrittänyt potkia, mutta varoitti selvästi.
Olin jo melko varma etten haluaisi sen luonteista, mutta päätin silti koeratsastaa.
Voi että kun oli mahtava poni! Yrittihän se hieman testata, muttei lainkaan niin pahasti kun olin odottanut. Aloitin (vahingossa) ratsastamalla avoa, yritin siis suoristaa sitä mutta poni olikin todella hyvin koulutettu ja vastasi käskyihin kuin unelma, siitä tuo ylilyönti.
Säädettyäni omat apuni herkemmiksi nautin koeratsastuksesta, hieman oli ongelmia kun ruunalla tosiaan oli aika paljon lyhemmät askeleet kuin edesmenneellä pv-tammallani, mutta ruunassa ei todellakaan ollut yhtään mitään vikaa. Hehkutin myyjälle ettei poni ollut läheskään niin haastava kuin olin odottanut, ja hän hymyili sanoen että mielellään suurentelee testaamista jotta koeratsastamaan tulisi vain niitä oikeasti kiinnostuneita ja nämä sitten vielä yllättyisivät positiivisesti.
Ratsastuksen jälkeen hoidettaessa poni ei enää testannut minua yhtä paljon, oli hapan mutta jalat pysyi maassa ja olen ehdottomasti sitä mieltä että se olisi ollut erinomainen ostos niin matalaan hintaan, etenkin kuin myyjä vielä laski hintaa kun kuullemma olin juuri sellainen jolle mielellään ponin möisi.
(Omakehu haisee, mutta..) Selvästikään poni ei ollut lasten lelu vaikka testasi vain eikä oikeasti yrittänyt mitään, mutta voin kuvitella millaiseksi se kehittyisi aran lapsen omistamana.
Vaikka näitä poniharrastaja-aikuisia löytyy, mitkä ovat mahdollisuudet että juuri sellainen osuisi kohdalle ponia myydessä?
----
Erinäisistä syistä - ehdottomasti ei mistään poniin taikka sen hyvin rehelliseen myyjään liittyvistä- kaupoista ei tullutkaan mitään.
Hiukan masentuneena virun nyt kotona ja aviomies aina ohi kävellessään taputtaa minun päätäni - pienellä budjetilla en löydä noin hyvää ponia mistään muualta. Pitänee vain kerätä itsensä kasaan ja lähteä katsastamaan olisiko missään minulle sopivia ratsastustunteja, ehkä hoito/liikutushevosta?
(Flammentanz pelkää joutuvansa kirkuvan kakaralauman keskelle kiertämään rinkiä flegmaattisella kinnerpatti-pv:llä.. Pv'itä yhtään väheksymättä. Tai sitten 40+ kukkahattutäti-tunneille "Mun mielestä Pokua vaan ei tänää huvita mennä tunnille.." Kärjistäen :D )
Nyt pitäisi löytää se Uusi Alku jostain, huhuu?
Ulkona sataa lunta jo toista päivää. Ei ihme jos wannabe-puutarhuria vähän masentaa.
Rautiasta tuli viiko, pari sitten mainoslehtinen jossa oli kasvihuone alle 300 eurolla. Toki melko pieni, mutta sillä pääsisi mahtavasti alkuun. Lämpökompostoria minä kuitenkin eniten havittelen juuri nyt, en vain tiedä miksi se aina jää hankkimatta. Ehkä heti kun piha on saatu valmiiksi?
Toin perjantaina ensimmäiset pikku-orvokit rapulle. Ihmeellistä, miten niistä tulee hyvälle tuulelle :)
Riittänee sepustukset tältä kertaa.
Kevättä kohti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti