Still here..

Täällä ollaan edelleen - postaus on jäänyt vähemmälle (ja jäänee vielä ensi viikollakin),
 on ollut niin paljon kaikenlaista ja kaiken lisäksi olen ollut aika huonossa kunnossa.
Näihin päiviin on mahtunut sekä surua että iloa, nyt päällimmäisenä on pikkuoriin*' kliniikkakäynti;
sitä oli jo käynyt ostaja katsomassa ja kauppa oli aikalailla sovittu kun katsottiin illalla että sillä on jalassa kuhmu.
 Ei liikkunut epäpuhtaasti, ei aristanut sitä eikä siinä ollut lämpöä, mutta päätimme tarkistaa sen kliniikalla.
 Olin itse töissä kun se käytettiin kliniikalla enkä ole pyytänyt lausuntoa nähtäväkseni, mutta tulevaisuus näyttää huteralta eikä ell osannut oikein sanoa mikä siinä mättäsi.
 Mahdollisesti toinen  hevonen potkaissut vähän aikaa sitten, mutta kuinka se olisi tapahtunut? Muut hepat tallissa on tammoja joten ori on tarhannut yksikseen jo kuukausikaupalla..

 Joka tapauksessa vaihtoehdot olivat joko suoraan monttuun tai kokeilla sairastarhausta kuukauden, puolitoista ajan. Orimullikka on muutenkin (hyvänä päivänä) kovaluonteinen ja olin valmis kuristamaan sen viikko sitten kun se nousi pystyyn ja yritti potkaista miestäni etukaviolla päähän, joten nyt sairastarhaan lukittuna se on aikamoisen haastava. Ja ihme ja kumma kuinka paljon rodeota pystyy vetämään postimerkin kokoisessa tarhassa!
Seuraavassa tarhassa hengaileva eläkeläisponini ottaa näköjään stressiä mullikan riekkumisesta (ja kurkku suorana kiljumisesta), vietin sen kanssa aikaa tässä joku ilta sitten ja se näytti niin hapanta naamaa ettei ole aiemmin nähty. Se on yleensä aina korvat hörössä ja ilonen kuin leivonen, ihana poni.
 Järjestelin tarhailuja uudelleen ja toivottavasti se on nyt onnellisempi. Se kun on niin rakas.

*' "Pikkuori" ei enää mitenkään pieni ole, säkää jo yli 150cm ja ikää 1 vuosi!

Sataa koiria ja kissoja

Nonniin, eilen oli siis koiranäyttelyt.
Kovinkaan hyvin ei mennyt meidän koiran osalta (onneksi kaverin koira putsasi palkintopöydän ;D )
Koiramme arvosteltiin 'Hyvä'ksi, mikä ei ole huono saavutus, mutta kuitenkin huonoin mitä se on tähän mennessä koskaan saanut. Karvaa ja luonnetta kehuttiin kovasti eikä moittimisen aiheita oikein löytynyt, mutta herra on hyvin raskasrakenteinen ja tämä tuomari piti selvästi kevyemmän tyyppisistä koirista.
Ei siinä mitään, otetaan elämyksen kannalta ja ensi viikonloppuna taas uudestaan!
Katson saisinko koneelle kuvia lähipäivinä :)

 Toissapäivänä mieheni lenkiltä palatessaan näki ketun pihallamme.
Olin ensin aivan innoissani, kunnes tulin ajatelleeksi että Repolainen varmasti enemmän kuin mielellään popsisi suuhunsa kissamme kaltaisen hyvin syötetyn ja varmasti varsin murean välipalan.
Joten nyt kissa on ollut kotiarestissa.
 Koska se on aiemmassa elämässään viettänyt vuosia pelkästään sisäkissana tilanne ei sitä hetkauta, mutta mielestäni se saisi mielellään kyllä verottaa myyrä- ja hiiripopulaatiota. Se vain on mahdoton tehdä näin etätyönä..

 Kissa on ollut meillä vasta muutaman kuukauden, mutta siitä on nopeasti tullut perheenjäsen.
Kutsun sitä usein Tolloksi,(kaikella rakkaudella) koska se on välillä hieman yksinkertaisen oloinen, mutta toisaalta taas hämmästelen kuinka paljon inhimillisiä piirteitä sillä on.
Se mm. 'puhuu' todella paljon, ja vastaa aina kun sille sanoo jotain.

 Jonkun aikaa sitten levitin saunasuojaa lauteille. Kissa seuraili tilannetta pesuhuoneesta käsin ja käskin sen kauemmaksi muutaman kerran; en halunnut sen saavan saunasuojaa turkkiinsa ja nuolevan sitten itsensä puhtaaksi- pahimmassa tapauksessa siitä seuraisi jotain myrkytysoireita?
 Kissan mielestä jotain jännää oli kuitenkin meneillään kun häntä ei päästetty saunaan ja vahtasi silmä kovana hommiani.

 Pistin sienipensselin pussiin ja suljin purkin ja samassa näin kissan tekevän siirtonsa. Se tuli juosten suoraan saunaan ja ajattelin napata sitä niskasta kiinni ennenkuin se ehtisi lauteille, mutta se ennakoi liikkeeni ja loikkasi valtavassa kaaressa eteenpäin, jolloin minun ojentunut käteni ei saanutkaan sen niskavilloista kiinni, vaan hännästä.
Kissan kiinnostus saunanlauteisiin hävisi samantien, se katsoi minuun syvästi (sydänjuuriaan myöten) loukkaantuneena ja lähti olohuoneeseen. Matkallaan kuulin sen naukuvan; tavallisen 'Miau'n sijaan se kuulosti sanovan "(m) Au! (m)Au!(m) Au!"..
 Selvennän vielä etten tavallisesti vedä kissaani hännästä, tämä oli vahinko, ja selitin sitä aika kauan kissallekkin -se oli Hyvin närkästynyt useamman päivän.
 Tästä on onneksi jo viikkoja ja se on tainnut antaa minulle anteeksi :)

Hevoskuume nostaa taas päätään. Hirrrveetä! :)
Etenkin kun löysin vanhoja kuvia jossa pikkusisko ratsastaa tuolla rakkaalla ponivanhuksella.
Poni on ollut jo 2 vuotta täysin eläkkeellä, joten tämä kuva on monen vuoden takaa, mutta:

Eikö näytäkin ihanalta?
Mietin jo enkö muka jaksaisi pitää hevosta samassa tallissa appiukon kanssa, hänhän on luvannut lopettaa hevostelunsa joten olisi vain kysymys ajasta.. Toisaalta en usko hänen pysyvän erossa hevosistani(poneista) vaikka hän itse lopettaisikin --ja hän lupasi myydä hevosensa pois jo pari vuotta sitten eikä siihen olla vielä päästy.
 Joka tapauksessa, (ennenkuin synkkyys iskee) tällaisen voisin kyllä ottaa ;)

Nostalgiaa

Eikös?

Tällainen löytyi tuolta ulkorakennuksesta muun roinan seasta.
 Voin hyvin kuvitella, kuinka se on ollut jonkun pienen tytön suurin aarre kauan kauan sitten.

Ajattelin pitäisiköhän tehdä jonkinlainen antiikki-postaus joku päivä. Ulkorakennuksista löytyy pottatuoli,
vanha puusohva, keinutuoli, puiset kainalosauvat, sodanaikainen polkupyörä, kiesit, kirkkoreki, (ja homeiset valjaat..) puinen leluauto ynnä muuta. Siis todella vanhaa, ennenkuin muutimme tänne tämä paikka oli ollut tyhjillään 20v ja sitä ennen täällä oli asunut vanha mummo yksiskeen.
 Kaikkea en ole edes käynyt läpi.
 Siirrän kuitenkin sitä postausta kunnes lumet ovat sulaneet - ovien edessä on katolta tippunut puolimetrinen ja aikalailla umpijäässä oleva kinos :D

Ciila

Onpas kuivan näköinen blogi minulla, kuvia niukasti!
Paras ottaa itseään niskasta kiinni :)

 Tämä on jo kuukauden vanha kuva, veljeni Albertina-vuohi sai ensimmäisen "vauvansa".
Ikää kilillä muutama tunti.

Tänä päivänä pikku Cecilia "Ciila" on kuukauden ikäinen ja hurjan villi. Parkouria harrastavat voisivat ottaa siitä mallia.. Suloinen maanvaiva!
 Vuohenmaito on kiinnostanut minua jonkin aikaa, sen sanotaan olevan terveellisempää kuin lehmänmaito. En ole kuitenkaan uskaltanut maistaa :)

 Onko kukaan kävijöistä muuten käyttänyt Steviaa ? (näin terveellisemmästä puheen ollen)
Olen ostanut sitä sekä kuivattuna+murskattuna eli vihreänä pulverina, että sitten jatko-jalostettuna valkoisena jauheena.
 En vain tahdo onnistua määrien kanssa, tuntuu että vihreästä tavarasta ei saa makeutta irti kuin vahingossa ja valkoinen jauhe taas on niin voimakasta että jo kun sitä näyttää esim. kermavaahdolle siitä tulee käyttökelvotonta.
 Siemenillä on huono itävyys, mutta tilasimme stevia-pistokkaita työpaikalleni.
Kasvavat hyvää vauhtia.

Tässä näin.
Lisää kuvia kasveista (pari viikkoa sitten kuvattuja) tulee lähipäivinä.

 Lauantaina on koiranäyttely ja olemme menossa näyttämään Läskiä. Olen vain hieman huolissani, se sai 'rokotteen' kennelyskää vastaan jokunen viikko sitten ja sen jälkeen se on aivastellut epätavallisen paljon. Tämä ns. rokote ei ollut piikki vaan nenäsumute, siksi minä vähän syytän sitä.
No, katsotaan.

 Loppuviikoksi on kuullemma luvattu jopa +18 astetta Etelä-Suomeen, saisimmepa hieman sitä tännekkin!
Tervetuloa kevät!

Postcrossing

Lukeekohan tätä kukaan postcrossaaja?
 Olin mukana useamman vuoden, mutta lopetin n. puolitoista vuotta sitten. Nyt taas tekisi mieli aloittaa :)
Eli postcrossingissa saat muutaman jossain päin maailmaa asuvan henkilön osoitteen ja mahdollisesti jotain tietoa heidän harrastuksistaan, kiinnostuksen kohteistaan tai minkälaisista postikorteista he pitävät. Kortteihin pitää myös kirjoittaa id-numero, jonka vastaanottaja rekisteröi saatuaan lähettämäsi kortin. Kun kortti on rekisteröity, joku jossain päin maailmaa saa osoitteesi ja saat pian kortin jokaista lähettämääsi korttia vastaan.

 Alku oli tietysti hieman pitkäveteistä tällaiselle kuumakallelle joka haluaa kaikki heti nyt, kun tosiaan pitää ensin odottaa että lähetetyt kortit saapuvat määränpäähänsä ja sitten vielä odottaa että sinulle osoitetut kortit tulevat perille ennenkuin voit jatkaa postcrossaamista, mutta kun homma alkaa pyöriä postilaatikossa saattaa olla iloisia yllätyksiä harva se päivä :)

 Muistan yhden kortin erityisen hyvin, nuori nainen oli kirjoittanut minulle että hän sai juuri tietää olevansa raskaana eikä ole vielä kertonut muille kuin miehelleen. Eihän sillä suurta merkitystä minun elämään ollut, mutta tuntui ihan siltä kuin minulle olisi kerrottu suuri salaisuus.. :)

 Postcrossaajia löytyy aika monta Suomesta,
 mutta taidan tässä kevätkiireiden päätyttyä korottaa sitä lukua taas yhdellä!

Koeratsastus ja pätös

Kävin tosiaan koeratsastamassa Poniruunan.
 Matka tallille oli jännä, mieheni oli matkoilla navigaattorin kera ja yritin sitten parhaani mukaan löytää paikalle hatarien 'johtolankojen' perusteella. Tietysti eksyin! :)
Vihdoin löydettyäni oikean tallin on pakko sanoa että oli kyllä niin mukavanrakenteinen poni etten löytänyt siitä yhtään valittamista. Myyjä oli ollut niin rehellinen sen hapanta luonnetta kuvaillessa että olin aivan järkyttävän hermostunut ja kyllähän se yritti näykkiä ja jopa takajalka nousi - ei yrittänyt potkia, mutta varoitti selvästi.
 Olin jo melko varma etten haluaisi sen luonteista, mutta päätin silti koeratsastaa.

 Voi että kun oli mahtava poni! Yrittihän se hieman testata, muttei lainkaan niin pahasti kun olin odottanut. Aloitin (vahingossa) ratsastamalla avoa, yritin siis suoristaa sitä mutta poni olikin todella hyvin koulutettu ja vastasi käskyihin kuin unelma, siitä tuo ylilyönti.
 Säädettyäni omat apuni herkemmiksi nautin koeratsastuksesta, hieman oli ongelmia kun ruunalla tosiaan oli aika paljon lyhemmät askeleet kuin edesmenneellä pv-tammallani, mutta ruunassa ei todellakaan ollut yhtään mitään vikaa. Hehkutin myyjälle ettei poni ollut läheskään niin haastava kuin olin odottanut, ja hän hymyili sanoen että mielellään suurentelee testaamista jotta koeratsastamaan tulisi vain niitä oikeasti kiinnostuneita ja nämä sitten vielä yllättyisivät positiivisesti.

 Ratsastuksen jälkeen hoidettaessa poni ei enää testannut minua yhtä paljon, oli hapan mutta jalat pysyi maassa ja olen ehdottomasti sitä mieltä että se olisi ollut erinomainen ostos niin matalaan hintaan, etenkin kuin myyjä vielä laski hintaa kun kuullemma olin juuri sellainen jolle mielellään ponin möisi.
 (Omakehu haisee, mutta..) Selvästikään poni ei ollut lasten lelu vaikka testasi vain eikä oikeasti yrittänyt mitään, mutta voin kuvitella millaiseksi se kehittyisi aran lapsen omistamana.
 Vaikka näitä poniharrastaja-aikuisia löytyy, mitkä ovat mahdollisuudet että juuri sellainen osuisi kohdalle ponia myydessä?
----

 Erinäisistä syistä - ehdottomasti ei mistään poniin taikka sen hyvin rehelliseen myyjään liittyvistä- kaupoista ei tullutkaan mitään.
 Hiukan masentuneena virun nyt kotona ja aviomies aina ohi kävellessään taputtaa minun päätäni - pienellä budjetilla en löydä noin hyvää ponia mistään muualta. Pitänee vain kerätä itsensä kasaan ja lähteä katsastamaan olisiko missään minulle sopivia ratsastustunteja, ehkä hoito/liikutushevosta?
 (Flammentanz pelkää joutuvansa kirkuvan kakaralauman keskelle kiertämään rinkiä flegmaattisella kinnerpatti-pv:llä.. Pv'itä yhtään väheksymättä. Tai sitten 40+ kukkahattutäti-tunneille "Mun mielestä Pokua vaan ei tänää huvita mennä tunnille.." Kärjistäen :D )

 Nyt pitäisi löytää se Uusi Alku jostain, huhuu?

Ulkona sataa lunta jo toista päivää. Ei ihme jos wannabe-puutarhuria vähän masentaa.
Rautiasta tuli viiko, pari sitten mainoslehtinen jossa oli kasvihuone alle 300 eurolla. Toki melko pieni, mutta sillä pääsisi mahtavasti alkuun. Lämpökompostoria minä kuitenkin eniten havittelen juuri nyt, en vain tiedä miksi se aina jää hankkimatta. Ehkä heti kun piha on saatu valmiiksi?
 Toin perjantaina ensimmäiset pikku-orvokit rapulle. Ihmeellistä, miten niistä tulee hyvälle tuulelle :)
Riittänee sepustukset tältä kertaa.
Kevättä kohti!

Hevoskuume + cold feet

Ah, heppakuume elää ja voi hyvin!
Tosiaan tuo ensimmäinen tamma minkä mainitsin oli myyty samantien, ja ja toisella olikin jotain häikkää etujalassa. Löysin sitten ilmoituksen poniruunasta ja alustavasti olemme sopineet koeratsastuksen torstaiksi.
Jännää, eikö vain?
Minua vain harmittaa oma itseni, hevoskuume on aivan sietämätön ja Sen Täydellisen Ratsun pitäisi löytyä alta aika yksiköön, mutta nyt kun näin pitkällä ollaan niin alan jänistämään. Toisaalta tämä on harvinainen tilanne; sain ensimmäisen ponini 11-vuotiaana ja siitä lähtien minulla on ollut hevosia. Kun nyt tosiaankin jouduin luopumaan pv-tammastani sen kroonisen sairauden takia ja toinenkin tammani on 'poistolistalla' kun niitä kremppoja vain kertyy kertymistään (ikääkin on reilusti, ja takana  monen monta vuotta kisaradoilla) niin olen pian sen harvinaislaatuisen tilanteen edessä että löydänkin yllättäen itseni hevosettomana..
 ..mikä voisi olla sekä hyvä että huono juttu.

 Sen olen ainakin päättänyt, että jos yllättäen löydän unelmaratsuni niin en tuo sitä tänne kotitallille ollenkaan, vaan majoitan sen jollekkin muulle tallille. Onhan se outo ratkaisu kun on oma talli pihassa, mutta taas toissapäivänä kun tulin tallille huomasin pellettejä ponitammani ruokakupissa.
 Tarkennuksena että sillä on taipumus kaviokuumeiluun ja on siksi tarkalla ruokavaliolla. Ruokin sen aina ämpäristä (saan parhaiten kaikki mössöt sekoitettua siinä) eikä kellään muulla ole syytä sekaantua sen ruokintaan.
 Kuitenkin, kerta toisensa jälkeen appiukkoni käy ruokkimassa sitä milloin minkälaisilla pöperöillä. Olen puhunut hänen kanssaan asiasta nätisti, olen sanonut suorat sanat, olen laittanut mieheni puhumaan hänen kanssaan asiasta ja olen kerran jopa haukkunut hänet pystyyn - kuitenkaan mikään ei mene perille.
 Ei edes kliniikkakäynnin yhteydessä saatu lappu jossa tamman ruokavalio listataan, ja jossa myös lista niistä pöperöistä jota sille ei saa syöttää.
 Herra Appiukko vain uskoo että kaikki muut (jopa hevosiin erikoistunut eläinlääkäri) ovat väärässä ja hän oikeassa, ja että hänellä on oikeus tehdä mitä lystää minun eläimilläni.
 Muutenkin aika hankala tapaus ja näiden vuosien aikana joina olemme majailleet samassa tallissa olen huomannut kuinka tämä upea harrastus on muuttunut vastahakoisemmaksi koko ajan.

 Muistan kuinka hauskaa meillä tytöillä oli kun hevoseni oli vielä vanhempieni luona (ennenkuin tapasin mieheni) ja teimme kaiken yhdessä. Kävimme yöratsastuksilla, uimassa hevosten kanssa, milloin järjestimme omat kisat ja milloin kaahasimme rantatietä hevoset rinta rinnan hurjaa vauhtia (--ilman ajatuksen poikastakaan päässä, ah tuota nuoruuden huumaa--) ja kun vertaa tähän nykyiseen, jolloin ystäväni eivät edes halua tulla tallille koska eivät halua olla missään tekemisissä appiukkoni kanssa ja itse raahaudun tallille huolesta harmaana, onkohan hän taas ruokkinut ponini sairaaksi? niin eiköhän asia ole selvä.

Toisella tallilla uskon saavani taas harrastukseni mielekkyydestä kiinni. Ehkä uusia ystäviä, jopa.
Toisaalta tuntuu, että olen kulunut loppuun ja haluan vain lopettaa ja luovuttaa.
 Pelkään, että jos otan tauon hevostelusta niin kynnys kasvaa liian suureksi enkä enää jatkakaan.
 Ajatus hoitohevosen etsimisestä ja hoitajanpaikasta kilpaileminen 10-12v likkojen kanssa huvittaa..

Ajattelin myös josko lähtisin kesälomalla ulkomaille au pair-tyyliseksi talliapulaiseksi, sehän luonnistuisi hyvin jos olisin ensimmäistä kertaa hevoseton. Toisaalta piha pitäisi laittaa, talo maalata, autotalli rakentaa ja jokunen ha nuorta metsää harventaa..ei oikein olisi aikaa.

Katsotaan. Kai se siitä suttaantuu - jos koeratsastus menee hyvin (tai hyvin huonosti) niin se ohjatkoon valintojani ;) Päivän postauksesta tuli hieman tummemmansävyinen kuin olin ajatellut, mutta olkoon.

 Kysyn nyt koeratsastuksista, onko teille tapahtunut jotain hauskaa/ikävää koeratsastaessa?
Kokemuksia :)

Lunta ja auringonpaistetta

Hui, hirrrveästi lunta tullut viime päivinä!
Eilen jopa aurinko paistoi ja satoi lunta samanaikaisesti.
Puutarhajutut junnaavat hieman paikoillaan - olen nikkaroinut kunnollisen kokoista esikasvatuslaatikkoa - siis sellaista ulos tulevaa jossa on vanha ikkuna kantena ja intoa riittää mutta sitä taitoa vähemmän :)
Nyt tuli hetkellisen inspiraation puuhassa luvattua samanlainen äidillekkin, vaikken ole ensimmäistäkään saanut valmiiksi.

Yritän kovasti olla esikasvattamatta kaikkia mahdollisia lajeja.. nyt kun tänä kesänä pitäisi laittaa piha niin niille ei ole paikkaa missään, viime keväänä vielä edellisessä paikassa asuttaessa minulla oli olohuone täynnä laatikoita ja kippoja (ja ihania pikku taimia, ah ja voi!).
Laitan tänä vuonna toivoni suorakylvettäviin, josko olisimme ehtineet muokata pihaa toivotunnäköiseksi ja tehdä jonkinlaisen kasvimaan ennenkuin on liian myöhä kasvattaa herkkuja.
(Tietysti salakylvän tuonne ojanpenkkaan unikkoja heti kun silmä välttää!)

 Parempi puoliskoni on matkoilla ja nämä 13cm tuoretta lunta tuottavat hieman ongelmia. Meillä kun on niin iso piha (ja tuollainen "rinkula" tie) että traktorillakin kestää n.20 min ajaa lumet kasaan niin en ole edes alkanut sitä määrää käsivoimin luoda vaan 'uittanut' autoa jääräpäisesti edestakaisin ajatellen että enää kaksi päivää niin mies on taas kotona.
(Niin, osaisin minäkin tarvittaessa sitä traktoria sen verran ajaa että saisin putsattua pihan, mutta se ei ole meidän oma; mies käy lainaamassa sitä yhdeltä maanviljelijältä enkä ole varma lainaisiko vanha ukko sitä naiskuskille ;D )
 Joten tänään kun olin käynyt vanhempien luona ja palasin kotiin sainkin ihanan yllätyksen kun joku naapureista oli käynyt auraamassa lumet meidän pihasta.
 Upeaa, mikä ihana pikkukylä tämä onkaan kun löytyy tämmöistä avuliaisuutta!
Olen aivan haltioissani.

 Nyt tekisi mieli lähteä kirpparikierrokselle.
 Kerääkö kukaan muu vanhoja peltipurkkeja?
Löysin taannoin Fazerin peltipurkin eurolla, tällaisen:

 (Kuva ei ole omani, ainoa samanlainen minkä löysin netistä.)
Punaisen ristin ym. kirpputoreilta saa noita vanhempia purnukoita vielä hyvinkin huokeaan hintaan.
Siitä tulikin mieleen että minulla on myös Fazerin puinen laatikko, sivussa leima jossa lukee FAZER KARAMELLEJA KARAMELLER. Löysin sen aikoinaan vanhasta ulkosaunasta, jossa se oli naulattu seinään hyllyksi. Sain sen jopa ilmaiseksi.
Aina kannattaa pitää silmät auki :)
Oletko sinä tehnyt jonkun löydön josta olet erityisen ylpeä?

Royal Heart

Niinpä, ensimmäinen amppelipetunia (olisin sanonut surfinia, mutta näköjään petunia) kukkii jo :)
Tuo Royal Heart on meille uusi lajike, ja on kaunis!
 Ulkona sataa hiljalleen lunta vaikka vain muutama tunti sitten aurinko paistoi niin että silmiin sattui.

 Hevoskuume nostaa päätään. Luin ilmoituksia ja löysin sopivalta kuulostavan mutta en ehtinyt ensimmäisenä; tätä kirjoittaessani sitä on joku toinen koeratsastamassa. Jos tamma vastaa ilmoituksen kuvailua se varmasti menee samantien.
 Toisaalta löysin ilmoituksen toisesta minua miellyttävästä tammasta jota oli jopa ajettu reellä, mutta se oli edullisempi koska on hieman hankala luonteeltaan. Tämä ilmoitus oli jo viikon vanha joten lähetin sähköpostin lisätietoja kysellen ja odotan nyt kärsimättömänä vastausta :)

 Paikoitellen ensimmäiset ihanat nokkoset virkoavat, ja leikkaan ne heti poikki ja pinoon.
 Kiiruhdan sisälle ihanan saaliini kera-  oi näitä vitamiineja, tätä voimaeliksiiriä!
Leikkelen ne paloiksi, kaadan kiehuvaa vettä päälle ja annan seistä muutaman tunnin. Sitten sekoitan nokkosveteen hieman kylmää vihreää teetä (China Green) hedelmäisen arominsa takia ja aavistuksen vissyä.
Ihana janojuoma.
 Käyttääkö kukaan muu nokkosta mihinkään?

Menetetyt krokukset

Jo muutaman päivän olen iloinnut urheista krokuksista, jotka sinnikkäästi puskevat esiin melkein lumen keskeltä. Viime yönä oli luvattu jopa paukkupakkasia, joten peitin pikkuiset sinertävät  nuput ennen yötä jotta saisin iloita niistä edelleenkin. Tänään oli suru puserossa kun peitteiden alla ei ollut nupun nuppua jäljellä; siellä oli myyrillä ollut suojaisat olot tehdä tihutöitään!
Pitänee taas istuttaa uudet syksyllä. Auttaisikohan jos istuttaisi narcisseja ympäri? Kuullemma valkosipulikin saattaa olla avuksi. No, kokeilemalla oppii.
 Valokuvasin tänään kasvihuoneessa. Siellä ensimmäiset orvokit kukkivat jo, sorbet-lajike lähinnä. Lumihiutaleet ovat myös vauhdissa, meillä on tänä vuonna 'White wedding' valkoisena lajikkeena ja ainakin nämä ensimmäiset niihin ilmestyneet kukat ovat valtavat! Viime vuonna oli joku XL-lajike -en muista tarkkaa nimeä- mutta tämänvuotinen on selvästi suurempikukkainen. Nähdä saa, onko se hyvä vai huono juttu :)
 Läppäristä on muistikortinlukija hajonnut, katsotaan milloin saisin postattua kuvia kun se pitää tehdä jonkun muun koneelta.

 Koneelta löytyy kuitenkin kuvia "suuresta valkoisesta".
Tarkennetaan - kolme päivää sitten laitoin hevoseni ns. viimeiselle matkalle.
 Sillä oli hengitystieongelmia ja tiedän että ratkaisu oli oikea, sen on nyt parempi olla,
 mutta ikävä on kova.

Hevosharrastus on vaakalaudalla kun en tiedä miten tästä jatkaisi.
Tallissa on toinen, jo eläkkeellä oleva karvakorva. Sekään ei elä ikuisesti mutta nauttikaamme yhteisestä ajasta niin kauan kuin sitä riittää, katsotaan sitten tuleeko niitä omia hevosia enään lisää.

--
 Yhdessä ulkorakennuksessa entisten omistajien jättämien rojukasojen takana on pilkottanut wanha vitriini.
 Kaivoin vihdoin itselleni tien sen luokse, aikomuksena oli puhdistaa se ja ottaa se käyttöön. Nähtävästi sen jalkoja on vain joskus tarvittu johonkin tärkeään, ne kun oli sahattu suoraan poikki ja vitriini oli tuettu pystyyn lankunpätkillä.
Pikkasen harmittaa :)

 Kävin viikonloppuna kirpputorilla aarrejahdissa. Löysin Arabian 1 lit. kannun ja olisin ostanut, ellei hinta olisi  ollut niin muhkea. Kun en ole ns. oikea kerääjä, en maksa 60e kannusta, mutta tiedän myös että esim. Etelä-Suomessa se ei olisi hinta eikä mikään. Täällä pohjoisempana voi vielä tehdä hienojakin löytöjä; ostin samaiselta kirppikseltä Arabian wanhan kannun viidellä eurolla puoli vuotta sitten.
Arabioista lisää myöhemmin, tämä riittänee tältä kertaa.