En minä metrin kinoksia ja 25 asteen pakkasia kaipaa, mutta tämä loputon sade ja rapakeli alkaa jo lannistaa.Olin ajatellut käyväni katsastamassa sen liikutusta kaipaavan suokkiruunan tänä viikonloppuna, mutta myrskyn, sateen ja vilustumisen yhteistuumin se jäi tekemättä.
Nevermind, niitä sopivampia kelejä tulee varmasti lähiaikoina eikä vieraan hevosen, jota liikutettiin viimeksi kerran kesällä, selkään ehkä kannata kivuta kovinkaan tuulisena päivänä. ;)
Uskomatonta kuinka ei-hevosihminen on onnistunut piirtämään näitä kuvia, jotka niin selvästi kuvastavat monen tuntemamme poninketaleen syvintä olemusta. Niin hellyyttäviä ja toisinaan niin raivostutavia!
Ponista puheenollen tämä viikko on mennyt aikalailla surun ja kaipauksen merkeissä, mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa. Ainoa tuntemani poni jossa ei ollut yhtään Thelwelliä!
-------------------------------------------------------------------
Välillä pienetkin ilot lasketaan - olin murehtinut uskollista vanhaa autoani, oli taas katsastuksen aika.
Vuosia ja kilometrejä on takana reilusti, mutta Auto toimii mainiosti. Se ei ole kertaakaan jättänyt minua tielle, talvella se lämpenee nopeammin kuin mieheni uusi 'edustusauto' ja kesäisin se viilenee todella nopeasti. Ajamisen iloa siitä löytyy, ja tehoa siinä on tarpeeksi jotta pojankoltiaisten ärsyttäessä bemareidensa kanssa pääsen liukenemaan paikalta sellaista vauhtia etteivät ne tajua what hit them..
Mutta tosiseikka on ettei Auto ole enää nuori.
Tärisevin käsin istuin katsastusasemalla kahvia juomassa ja näin mielessni kaikenlaisia kauhuskenaarioita - aviomies on uhannut jo pari vuotta että minun pitäisi saada uudempi auto- mutta onneksi katsastusmies antoi täysin puhtaat paperit Autosta ja mietin lähtiessäni että onkohan häntä aikaisemmin kiitetty yhtä vuolaasti.
Ei sillä että minulla olisi mitään uutta autoa vastaan. Mutta tosiasia on ettei minulla ole mahdollisuuksia ostaa aivan uutta ja käytetyissä autoissa on aina se pieni maanantaiversion/muiden yllätysten mahdollisuus. Ja vaikka Auto onkin jo vanha, tiedän ainakin minkä kanssa olen tekemisissä eikä näinä vuosina ole tullut ainuttakaan yllätystä vastaan.
-Niin no, paitsi se yksi josta olin aivan henkilökohtaisesti vastuussa. (Joka muuten oli kallis läksy!)
Olin juuri ostanut Auton ja mielestäni vääntäessäni avainta virtalukossa se tuntui raskaammalta ja jotenkin vastentahtoisemmalta kuin aikaisempi autoni. Hetken mielijohteesta ruiskutin CRCtä kääntyvään osaan ja hiukan avaimen mentävään reikään ja menin sitten sisälle hyvin mielin, jätin auton seisomaan yön yli.
Seuraavana aamuna avain ei kääntynyt virtalukossa ollenkaan, ei liikahtanut milliäkään.
Kävi ilmi että sen oli tarkoitus toimia noin - jos sinne virtalukkoon menee/laitetaan rasvaa niin se menee jumiin, koska virtalukon 'liukastaminen' saattaa tarkoittaa että autoa yritetään käynnistää avaimella joka ei oikein sovi, selkokielellä auto yritetään varastaa.
Joten ei muuta kuin koko osa irti ja uusi virtalukko, oli aikamoinen projekti mutta opinpahan läksyni.
Eikä Auton vika ollenkaan, vaan sen yli-innokkaan vastaleivotun omistajan!
Kuulostaa mukavan luotettavalta tuo herra Auto. Mun auto on sellainenkin murheenkryyni. Heti kun mittari menee pakkaselle niin mikään ovi ei aukea ja autoon saa kömpiä takakontista.. Vielä kun kuski on tällainen plussapallo joka ei ole kovin notkea niin ei kovin kivaa. Muuten auto kyllä lähtee vaikka millä paukkupakkasilla käyntiin. Ai niin, joskus kuskin ovi taas aukeaa mutta ei enää mene kiinni. Siinä on sitten kiva ajella samalla ovesta kiinni pitäen.
VastaaPoistaTäällä oltiin tänään maastoilemassa kovalla tuulella. Vähän sitä mietitytti lähteekö koko ratsasaja tuulen mukana, mutta ei sentään. :)
Ai että, autollasi taitaa olla luonnetta! :D
VastaaPoista