Hupsista keikkaa.

Hui, onpas ollut hiljaista tällä rintamalla!
Kesäreissulta olisi kertomista ja kuvia vaikka kuinka mutta en saa otettua itseäni niskasta kiinni tarpeeksi kirjoittaakseni yhteenvetoa; oli niin kivaa ja nähtiin sekä koettiin niin paljon.
Kohokohtana oli (tietysti) Langedrag ja olen aivan otettu tavattuani heidän vuonohevosensa  joita käytetään kaikkeen terapiaratsastuksesta, esteratsastuksesta, vaelluskäytöstä, vikellyksestä, työajosta yms. hienoimpiin kärryajeluihin (esim. häät).
 Puhumattakaan siitä, miten ne kestävät tuhansien turistien lääppimisen pysyen ystävällisinä ja toimivina.
 Olisin mielelläni vienyt erään Mistel-nimisen kullanmurun kotiin!

Ehkä palailen asiaan myöhemmin kuvien kera.

 Töissä puhaltavat uudet tuulet. Joissakin huoneissa on kasvit vaihtuneet eri lajeihin mikä tuottaa aikalailla lisätyötä, etenkin näin alkuun kun kaikki on uutta eikä mikään mene rutiinilla.

Olen tänään käsivoimin ensin poiminut ja sitten siirtänyt 2 130 kiloa kurkkuja kymmenen kilon laatikoissa paikasta A paikkaan B, samalla miettien kauankohan jaksan tätä tahtia ennenkuin keho sanoo itsensä irti.
 Faktahan on se, että kaikilla työkavereillani on jokin ruumiinosa loppuunkulunut; on selkää, olkapäätä ja kyynärpäätä.
 Työnantajani ovat huipputyyppejä, parempia en taida koskaan saada, mutta toisaalta edessä on 6 kk tätä raatamista ennenkuin taas ystävänpäivän tienoilla kylvetään ensimmäiset orvokit.

 Katalysaattorina tähän taisi olla kun kävelin viikonloppuna navetan ohi jossa opiskeluaikoina kävin lomittamassa taskurahaa tarvitessani.
 Siihen oli jossain vaiheessa rakennettu lisäosa ja (omistajan luvalla) kävin sisällä katsomassa.
 Eräs vanttera holstein-lehmä lähestyi minua hyvin päättäväisesti aivan kuin sanoen 'Sinä siinä! Näytät siltä että sinulla olisi aikaa rapsuttaa niskaani!'

 Opiskeluaikojeni suosikkilehmää ei enää ollut olemassa; tosin se ei silloinkaan ollut nuori, mutta uusia (lehmä-)tuttavuuksia katsellessani  huomasin kuinka suuren eron näinkin lyhyessä ajassa saa aikaiseksi hyvällä jalostustyöllä.
 Ai kuinka pitkäjalkaisia 'sporttimallisia' tyttöjä ( = hiehoja) siellä oli!

Sellaisella tilalla voisi hyvin ajatella olevansa renkinä.
 Hyvät puitteet ja hienot eläimet, joista ollaan ylpeitä.
Tällaista pohdiskelua tällä kertaa :)