Odottelua.

Huomasin paljon aikaa kuluneen siitä, kun olen viimeksi käynyt täällä kääntymässä, hups.
Pikaiset kuulumiset olisivat että Randi ja Majken tulevat hyvin toimeen. Reino aristelee hieman kavioitaan nyt maan jäädyttyä; ainahan se on ollut herkkä mutta etenkin nyt. Toivottavasti ei mitään vakavaa meidän Reinohirvellä :)
 Majkenin maha on todella suuri. Istuin sen karsinassa juttelemassa sille jokunen päivä sitten, käsi sen pullistelevalla vatsalla, kun tunsin sisältä tulevan potkun. Sitten oli hiljaista hetken aikaa, niin kauan että ehdin jo epäillä keksineeni koko jutun, mutta silloin se tapahtui uudelleen. Mikä ihana ilon tunne!
 Utareet eivät kuitenkaan näytä vielä ns. valmiilta, eli odotellaan ja odotellaan vain.

 Majken ei ole (vielä) mikään halinalle, mutta olen viime aikoina huomannut että se on paitsi kesyyntynyt myös hyväksynyt minut eri lailla kuin ennen. Eilen sen luona istuessani se laittoi turpansa kämmenelleni ja piti sitä siinä ihan rauhassa, ennen se olisi mahdollisesti tarkistanut onko siinä mitään syötävää ja sitten kääntänyt päänsä pois. Tänään sain koskea sen korvaan, mikä oli täysin mahdotonta pari viikkoa sitten.
 Se on jo vienyt sydämeni, se ryökäle.

Tässä vielä oikein sutjakkaana (ja sileäkarvaisena) reilu kuukausi sitten.

Ja kyllä, otsatukka on juuri noin onneton!

Hyvä hevostelupäivä

 Tänään on tullut hevosteltua oikein pitkän kaavan mukaan, ihanaa!
Aamusta laittamaan Majkenia ja Reinoa ulos, siivoilin tallia ja laitoin kaiken valmiiksi iltaa varten. Sitten ravitallille viemään Randia kävelylenkille, jonka jälkeen ratsastin Pikkusta, piensuokkia. Oli vauhdikas lenkki ja olin yhtä paljon pesun tarpeessa sen jälkeen kuin Pikkunenkin.

Pikkuinen kesällä

 Pikaisen ruokatauon jälkeen kävin ottamassa Reinon ja Majkenin sisälle kun sää muuttui kurjaksi (tiedän etteivät ne sula, mutta..) ja hätyyteltyäni parempaa puoliskoani laitoimme kopin auton perään ja lähdimme hakemaan Randia. Se saa muuttaa samalle tallille kuin Reino ja Majken; puitteet siellä eivät ole korkeatasoiset: ei ole kävelykoneita, hiittisuoria taikka pyöreää rataa, mutta kaipa nuo pienet pulleat ryökäleet pärjäävät ilmankin :) Helpottaa ainakin minun elämääni kovasti jos ei tarvitse ajaa edestakaisin niin monta kertaa päivässä. Ja paras juttu on että täällä on niitä pikkutyttöjä, eli Randi pääsisi hommiin.

 Taluttaessani Randin talliin huomasin heti että Majken tunnisti sen. Reinoa taas harmitti kun sijoitin Randin nurkkakarsinaan, mihin se ei millään lailla yllä. Se kun olisi niin mielellään tehnyt tuttavuutta.
 Laitan tammat huomenna samaan tarhaan, vaikka oikeastaan haluaisin mielummin laittaa Randin Reinon kaveriksi kun se varmasti päätyy sinne ennen pitkää (sitten kuin Majken varsoo). Pelkään vain että Reino 'rikkoo' Randin kun se on niin iso, nuori ja leikkisä vielä, eikä Randi ilmeisesti ole kovinkaan hyvä pitämään puoliaan.
 Täytyy vielä miettiä asiaa yön yli. Reino ei missään nimessä ole paha, mutta painivat ihan eri painoluokissa eikä Randi sitäpaitsi taida edes ehtiä 'alta pois' lyhyine jalkoineen.