Tiedonmuruja ja uusia kokemuksia

Hengissä edelleen.
Poni on nujertanut taudin mutta pitkän kuumeilun jälkeen tiedossa on muutama viikko lomaa että palautuu ihan varmasti. Nyt vaikuttaa siltä että kaikki olisi jo ohi ja olemme desinfioineet osan tallista (ns. pihaton) mutta en tiedä tarkkaan milloinko koko talli (ja kaikki varusteet ym.) pestään - aikamoinen homma siinäkin.

Ainoa uutinen on että pääsin odottamattomaan hommaan - pääsin ajamaan Isoa Yrmeää "ihan itse" eikä siinä vielä kaikki; ajoin ensimmäistä kertaa ja ..yllätys yllätys: hiittasimme! Pääsin kuskiksi kun ketään muuta ei sattunut olemaan paikalla ja tallinpitäjällä oli useampi hiitattava, joten hän sanoi "ajat vain kypärässä kiinni, ei se yli tule".
Olin melko tyytyväinen kun ajoimme hölkkää ja lämmittelimme, Iso Yrmeä liikkui hyvin. Ensimmäisen vedon aikana itsevarmuuteni koki kuitenkin aimo kolauksen kun hevoset kiihdyttivät - on se uskomatonta! Mikä vauhti, mikä kiihdytys, mikä voima -- kyllä sitä ihminen vain on pieni kärpänen ohjissa roikkuessaan..!

Tätä muistellen jatkan hiljaiseloa vielä hetken. Mahdollisesti kuitenkin kuvia tulossa kunhan ratahiittiä päästään kokeilemaan, en kuitenkaan ole silloin itse ohjaksissa vaan kameran takana.
(Kasvoin kyllä ylpeydestä pari senttiä kun Tallinpitäjä sanoi että saisin vielä ajaa Isoa Yrmeää radallakin. Ymmärrän kuitenkin olevani täysi aloittelija vielä enkä ala hinkumaan itselleni liian isoa siivua, elän tällä kokemuksella kauan!)

Jatkoa

Useamman kuumeettoman päivän jälkeen Ponille nousi jälleen kuume, eli ei taida tauti olla vielä nujerrettu.
Tallilla käyminen on suurimmaksi osaksi karsinoiden siivousta ja kaiken mahdollisen desinfiointia, ja onhan se tietysti mukava katsoa kun hepat nauttivat kevätauringosta tarhoissaan.

Tänään pääsin kuitenkin Tallinpitäjän kyytiin kun hän ajoi starttarillaan hieman nopeampaa vauhtia.. On se uskomatonta millaista vauhtia hevonen pystyy liikkumaan halutessaan, puhumattakaan siitä kuinka kevyesti ja helpon oloisesti se sujuu.
------------------------------------------------------------------------------------------------
Muuli Karvanaama taisi pelastua; sen kasvattaja kuuli tilanteesta ja lupasi maksaa sen tallivuokrat kesään asti jolloin se sitten muuttaisi takaisin juurilleen. Pidetään peukkuja että kaikki sujuu suunnitellusti!
Tämän kunniaksi harjasin sen tänään ja siitä lähti järkyttävä määrä karvaa. Oikeasti järkyttävä.
Leikkasin myös pahimmat rastaletit sen harjasta ja vaikka se hieman häsläsi ja höselsi eikä oikein malttanut seistä paikoillaan niin luulen että olimme molemmat aika tyytyväisiä lopputulokseen.