sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Lisää sairastamista

Ponin lääkekuuri on loppu ja on tähän mennessä selvinnyt aika helpolla.
Mietityttää kuitenkin kun sen imusolmukkeet ovat edelleen turvoksissa, mutten tiedä laskeutuuko turvotus vain hitaasti vai pitäisikö siitä olla huolissaan?
Iso Yrmeä on myöskin sairastanut, ja sen imusolmukkeet tuntuvat samalta. Kauhuksemme taudin aikaisemmin sairastanut Valtava Varsa näyttää sairastuneen uudestaan.
Valtava Varsa
  Tuntuu loputtomalta, voi Tallinpitäjä parkaa.
Ponin, Ison Yrmeän ja Kauniin Piirtopään ei pitäisi tartuttaa muita kun ovat kerran saaneet lääkekuurin, mutta varmueen vuoksi pesemme ja desinfioimme kaiken missä tartunta voisi piileskellä.
Katselin eilen Muuli Karvanaamaa, sen harja on ihan takussa ja sillä on karvanvaihto alkanut, se näytti kutiavan. Päätin että tuskin sen omistaja kovasti kiukustuu vaikka harjaisin sen joku päivä; menen vain niin ajoissa että ehdin ennenkuin teen mitään ponille etten vain vie pöpöjä suoraan ponista Muuliin.
Illalla Tallinpitäjä kuitenkin sai soiton Muulin omistajalta että se lopetetaan parin viikon sisällä koska hänen kiinnostuksensa siihen on lopahtanut. Onhan se vähän harmi, mutta varmasti parempi hevoselle päästä vihreille laitumille kuin seistä tyhjän panttina päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.


 Tallinpitäjästä puheen ollen kävimme yhdessä eilen ulkona. Olipa hauskaa!
Tallinpitäjän avomies oli myös mukana, ja tein hänelle tarjouksen: sanoin ostavani Ison Yrmeän kun se tulee niin vanhaksi ettei saa enää kisata raveissa. (mihin on muuten vielä hurjan monta vuotta..)
En tiedä oikein miksi olen siihen niin ihastunut, mitä näen lv-ruunassa joka kaiken lisäksi on valtavan kokoinen ja hieman huonoryhtinen, mutta tänään tarhan vesiastiaa täyttäessäni se laittoi päänsä olkapäälleni ja puhalsi lämmintä ilmaa poskelleni - ja minähän olen heti ihan myyty..
Iso Yrmeä
Asiasta aivan muuhun, löysin ihanan skotlantilaisen paikallisradiokanavan netistä. Kuuntelen sitä par'aikaa, olen melko varma että skotlantilaisilla on suomalaisten tapaan jonkinlainen sisäänrakennettu melankolian tarve. Tätä kauniin kaihoisaa musiikkia kuunnellessani lennähdän hetkeksi jollekin Orkneyn saarista, tunnen tuulen ja meren. Ah, ihanaa!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Hiljaisuus

Onpa ollut päivitystaukoa.. Lisää tulossa.
Treenailua, Iso Yrmeä ja Valtava Varsa
Olemme edistyneet todella kivasti Pätkän kanssa, ensimmäinen kokovartalopesukin meni rauhallisissa merkeissä -miksi ei menisi kun poni on perus järkevä käsitellä?
( En kuitenkaan meinannut pysyä nahoissani kun olin niin tyytyväinen sen fiksuun käytökseen, jes! )

Pelkkää myötätuulta ei kuitenkaan voi saada, eikä toivoakaan, eli vaikka tallissa pyörinyt kuumetauti vaikutti jo loppuneen ja sairastaneet hevoset ovat pikkuhiljaa taas terveiden kirjoissa niin pöpö hyökkäsi yllättäen taas jostakin ja tuloksena on kolme uutta potilasta. Poni mukaanlukien.
Joten aika hiljaista tämä tallipuoli jonkin aikaa.

Palailen jossain vaiheessa johonkin asiaan!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Auringosta nautiskelua

Monen monta aurinkoista päivää peräkkäin, mitä näillä kaikilla tekisi?

Torstaina kävin maastossa ilman satulaa, mahtavasta säästä nautiskelemassa.
 Poni oli vähän vähemmän säpsy kuin tavallisesti, eli melko rentoa ulkoilemista.
Sydän oli ihan särkyä onnesta kun se hörisi minulle hakiessani sitä tarhasta. Lenkin jälkeen sen seistessä tallikäytävällä Tallinpitäjä pesi omaa hevostaan siinä vieressä eikä Pätkä siitä suuremmin välittänyt, eli on aika harjoitella pesupaikalla oloa.

Valtava Varsa
Perjantaina laitoin Pätkän kävelytyskoneeseen ja lähdin siivoamaan auringon sulattamia kakkoja tarhasta pois. Tallinpitäjä tuli kysymään haluaisinko tulla Valtavan Varsan kyytiin; tytöt lähtisivät yhdessä ajamaan Isoa Yrmeää ja Varsaa, ja Varsan kärryillä olisi tilaa.
 No ilman muuta, ja olipa hauskaa! Valtavan massansa takia Varsan ei odottaisi liikkuvan ripeästi, mutta sillä on todella matkaavoittavat ja sulavat liikkeet. Tuosta tulee vielä juoksija, aivan varmasti.
 Ihana Iso Yrmeä

Lauantaina lähdimme Tallinpitäjän kanssa ratsastamaan.
Tallinpitäjän starttarilla meni treeni- ja kilpailusuunnitelmat mönkään tallilla riehuvan kuumetaudin takia, vaikka ei sairastunut itse niin ei saa kilpailla tai edes käydä hiitillä radalla ettei tartuta muita, joten Tallinpitäjä tuli sillä meidän kanssa maastoilemaan.

 Ponin askel oli toki starttarille turhan lyhyt ja kun jouduimme ravaamaan sen kiinni aina muutaman minuutin välein niin sillä alkoi vähän kilpailuvietti kuohua. Lämmittelyn jälkeen Tallinpitäjä ehdotti laukkaa ja heti käskyn annettuaan Starttari lähti kuin olisi ollut tosi kyseessä. Ponilla en ole koskaan laukannut niin hurjaa vauhtia kuin silloin, teimme kovasti töitä mutta Starttari häipyi horisonttiin..
Starttari


Pätkällä loppui kunto kilometriä myöhemmin, se vaihtoi laukkaa pari kertaa ja hidasti raviin. Se puuskutti ja oli kaulalta ihan märkä, joten jatkoimme matkaa käynnissä ja pian Starttari tulikin meitä vastaan.

Kävelytimme kunnes poni hengitti taas tasaisesti ja ratsastimme sitten maastoradan ympäri toiseen suuntaan kierroksen. Starttari ravasi ja Poni laukkasi, ihan sopivaa vauhtia. Lopuksi kävelytimme vielä pari kilometriä ja poni kulki oikein mallikaasti. Tallinpitäjä hieman kiusasi Pätkää kun se on liian hidas pysyäkseen noitten täysikokoisten vauhdissa, sanoi "Etana, etana, limavana vain puuttuu.." mutta näin ratsastajan (ja omistajan) näkökulmasta tiedän että poni teki parhaansa ja kunhan kunto kohoaa niin varmaan vauhtikin nousee.
  Eihän siitä ole kuin kuukauden päivät kun sitä ei saanut nostamaan laukkaa ilman raippaa ja kannuksia, joten olen itse asiassa erittäin tyytyväinen.

 Ratsastuksen jälkeen laitoin Ponin pesupaikalle ja käänsin veden päälle. Vähän se ihmetteli ja väisti sivulle, mutta kun rauhoittui niin letkutin sen jalat. Takasia se yritti vähän nostaa kun vesi osui niihin, mutta kun huomasi ettei vesi mennyt minnekkään niin seisoi ihan rauhassa. Laitoin veden pois, kiitin ja syötin sille leipää. Harvinaisen fiksu ponimus. Olisin varmasti voinut pestä sen samantien, mutta yritän olla tekemättä liian isoja harppauksia, hiljaa hyvä tulee. Hyvä Poni!

Laitoin Ponin yöksi ulos Ison Yrmeän kanssa, ja tyttöjen kanssa korjattiin vielä tarhaa jonka Muuli Karvanaama oli hajoittanut. Harvinaisen onnistunut päivä, jes.

Tänään lähden varmasti taas Tallinpitäjän kanssa ratsastamaan, ja hän ehdotti eilen että saisin mahdollisesti ratsastaa Isoa Yrmeää joku päivä. Maanantaina Ponilla on vapaapäivä.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

..ja vähemmän hehkutusta.

Nonniin, nyt selvisi mikä virus tallilla riehuu, minulle ihan uusi juttu.
 Tallinpitäjä parka oli kuin maansa myynyt.. Onhan se kovaa kun tietää että edessä on vielä enemmän kuumeilua, yskimistä ja räkää, mutta kyllä tämä tästä.
(Hyvähän minun on sanoa kun oma poni on toistaiseksi vielä terve kuin pukki).

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Hehkutusta, kaikesta.

 
Mahtava, mahtava sää!
Oli ihanaa käydä ratsastamassa kun ilma oli aavistuksen pakkasen puolella mutta aurinko paistoi pilvettömältä, siniseltä taivaalta.
 Ratsuna oma poni joka kulki todella kivasti ja jolla on uudet hokkikengät alla.
Jotkut päivät ovat kerta kaikkiaan niin upeita että niitä muistelee kauan jälkikäteen.
---------------------------------------------------------------------------------------

 Pätkä ja Iso Yrmeä jakavat herrasmiehinä heinät.
(Kuvakulma vääristää, oikeasti niillä on reilusti kokoeroa)

Odotimme eillisiltana myöhästynyttä kengittäjää tuntikaupalla, mutta oli sen arvoista.
Oli osaava, huolellinen ja hevosystävällinen, ja olin niin tyytyväinen että varasin heti seuraavan ajan. Saattaa olla että kaadun järkytyksestä kun lasku tulee, mutta jos ei tämä kengittäjä saa Pätkän ylikasvaneita ja lättänäksi levinneitä kavioita kuntoon niin ei sitten kukaan. Onneksi kengittäjä oli sitä mieltä ettei tule olemaan edes vaikeaa; alkuun vain lyhyt kengitysväli (5 viikkoa) ja jo ensi kerralla niiden pitäisi näyttää paljon paremmilta. Jes!
Pätkäkin käyttäytyi siivosti vaikka olin hermoillut tätä kengitystä koko päivän, ensimmäinen kengitys uudelle ponille on aina jännittävä kun ei ole muuta kuin myyjän sana siitä että 'kyllä sille saa kengät laitettua ilman tappelua'. Onneksi myyjän sanaan pystyi tällä kertaa luottaa.
Varsoja pihatossa.

Ratsastaessakin tuntui tapahtuvan edistystä: Pätkä kyttää edelleen kaikkea kun sillä lähtee yksin maastoon, mutta ei säpsy niinkuin alussa. Ratsastin ilman kumppareita kun menin vain käyntiä ja ravia (on ollut viikon liikuttamatta kengättömyyden ja liukkaan kelin takia) ja alkoi jo pienen hetken jälkeen hakeutua oikeaan muotoon.
 Jos homma edistyy tällaista vauhtia niin kesään mennessä hirrrveä alakaula on pelkkä muisto vain.
Olin myös tyytyväinen siihen, että sain sen väistämään muutaman askeleen, mikä tarkoittanee että se olisi "maagisesti muuttunut kyljistään herkemmäksi", eli alkanut hieman kuuntelemaan ratsastajaansa.
 Hyvä Pätkä!

Olen niin toivoa täynnä juuri nyt!

Muuli karvanaama toivoo ystävää.


maanantai 4. maaliskuuta 2013

Haaveita lämmöstä

Heti perään toinen hevoseton postaus.

Lauantaina tuli katsottua oikein tyttöjen elokuva, sellainen hyvänmielen harmiton happy ending-filmi.
Aviomieheni, niin hyväsydäminen ihminen kuin onkin, rakastaa kaikkea pampam-actionia ja sotaelokuvia  joten harvemmin tulee yhdessä vuokrattua romanttisia haaveiluelokuvia.
Kyseessä on Avain Italiaan -elokuva (jossa suureksi hämmästyksekseni Mikko Leppilampi esiintyy sivuosassa).
 Trailerin löydät youtubesta, tästä klikkaamalla. 
 Toinen hyvä traileri, amerikan versio, on tässä.

Mikään maailmaa järisyttävä elokuva se ei ollut, mutta voi millaisen kaipuun se herätti!
Haluaisin elää hetken siinä maailmassa, siinä ajassa, missä tytöt ja naiset ikään katsomatta pukeutuvat ihaniin mekkoihin ja korkeisiin korkoihin ihan vain arkipäivän kunniaksi.
 Missä huulet ovat aidon punaiset ja aamukahvi nautitaan terassilla auringonnousun pehmeässä valossa.
 Missä lehdot suojaavat kuumalta keskipäivän auringolta ja auringontäplittämä tie vie ruosteiselle rautaportille.
Missä elämä liikkuu verkkaiseen tahtiin näennäisen huolettomasti, mutta kaikella on kuitenkin tarkoituksensa.

 Niin, tiedän että kriittisesti katsottuna Italia ei ole mikään unelmapaikka, mutta kunpa tuosta elokuvan ilmapiiristä saisi edes hetkeksi kiinni, se olisi jo paljon.

Hassua sinänsä että katsottuani elokuvan kävin vanhempieni luona. Isän syntymäpäivän lähestyessä he ovat etsineet sopivaa matkakohdetta jo jonkin aikaa ja nyt äiti hymyili salaperäisesti, sanoi heidän lähtevän Italiaan, Toscanaan.
 Omat unelmia varten säästetyt rahat menivät ponin ostamiseen, mutta tiedän mitä varten säästän tästedes.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Puutarhan kevät


Blogi on viime aikoina ollut kovin hevospainoitteinen.
Puutarha-alalla kuitenkin odotetaan jo kesää ja kevätpuuhat ovat jo täydessä vauhdissa.
Yllä orvokintaimet pääsevät omiin ruukkuihinsa. Alla näkyy lopputulos tähän mennessä.
 Laput kertovat missä eri lajit/värit/tyypit alkavat.

Ihana pelargoni, vuoden ensimmäinen.

Uuden Guinean Liisat ovat joka vuosi ensimmäisten kukkivien joukossa.
Joka päivä uusi taimi puhkeaa kukkaan vaikka kesään on aikaa ja taimet itsessään ovat vasta pikkuruisia..



Liukasta, liukasta

Keli vaihtui todella nopeasti.
Ensin päivätolkulla plussakelejä, loskaa ja vettä, sitten melkein 20 asteen pakkanen ja peilijää.

Pätkällähän ei ole edelleenkään kenkiä alla, kengittäjällä ei ollut aikaa ennenkuin perjantaina, joten kaikenlainen liikuttaminen on nyt mahdotonta.
 Tallilla on sitäpaitsi jonkinlainen kuume-virus meneillään, joten odottakaapahan vain; jahka poni saa monot jalkaan ja saisi alkaa liikuttamaan niin on varmasti sitten kuumeen vuoro..

Tässä on kuitenkin pari päivää sitten, plussakeleillä otettuja kuvia. Pahoittelen laatua (sen puutetta).
Poni tutustuu kävelytyskoneeseen.
-Hui, takaseinä hyökkää!

-Ahaa, näin tämä toimii.
(korvalla kuitenkin seurataan mitä takana tapahtuu)
Rennosti pää matalalla.

Tänään sain muutaman hieman paremman kuvan Pätkän tarhaillessa.
Se oli nyt eri tarhassa kuin Iso Yrmeä, joka lähti hiitille, ja olisi paljon mielummin haistellut tarhassa tavallisesti olevien hevosten kakkoja kuin poseerannut. Muutama julkaisukelpoinen kuitenkin saatiin:
Pääkuva. Hieman rauhaton tausta. Allaolevassa kuvassa onneksi parempi.
Ponilla on, kuten tässä yläpuolella näkyy, hauska vaaleampi läiskä oikealla puolella mahan alla.
Nätti poika.

-Äh, en jaksa poseerata enää. Menen mielummin tutkimaan näitä kasoja..