No voi ei.

Uskomatonta, kuinka teoriassa, myynti-ilmoituksessa ja vaikka minkä kriteerien mukaan täydellinen hevonen(poni) ei sitten todellisuudessa natsaa ollenkaan. Ei kertakaikkiaan.
 No, hieman täytyy puolustella: Jos minulle olisi kerrottu heti alkuun että tamma kärsi eroahdistuksesta niin en olisi lähtenyt edes katsomaan. Tämä oli kuitenkin vain yksi "miinus" mikä siitä paljastui.

Jotakin positiivista kuitenkin: Sain nähdä todella taitavaa ratsastusta kun ponia myyvä nainen esitteli ponin selästä käsin ennenkuin olisi ollut minun vuoro ratsastaa. Poni jumitti, pukitteli, säikkyi, yritti rynnätä ja esitteli kaikin voimin koko repertuaarinsa ratsastajan pysyessä tyyneenä, eleettömänä ja aivan kuin liimattuna satulaan.
Nostan hattuani hänelle!

 Lueskelen siis edelleen (jo aikalailla maani myyneenä) ilmoituksia.
Tiedän mitä haluan eikä niitä ole kovinkaan paljon markkinoilla -etenkään minulle sopivaan hintaan- mutta olen myös huomannut itsessäni huvittavan piirteen.
Eli kriteerini ovat hyvin selvät: isoponi(pieni hevonen) tamma, helppo ja selväpäinen, kevyehkö rakenteeltaan eli ns. sporttimalli, mielellään nuorehko jne jne. Kuitenkin löydän itselleni kaikkea muuta, enkä tarkoita upeita isoja puoliverisiä tmv. vaan kaikenlaisia raasuja ja ressukoita.

 Olin aivan tohkeissani nähtyäni erään ohutkaulaisen, hirveän pömppömahan omaavan ruunan myyntivideon, ja sydämeni sykki kiivaasti kun luin ilmoitusta 20v romuluisesta pv-papparaisesta.. ja sitten oli se väärinymmärretty (agressiivinen) ja kaikenlisäksi rikkinäinen ponitamma joka sitäpaitsi olisi minulle aivan aivan aaivan liian pieni --mutta tällaisia minä nyt sitten raijaisin kotiin pihan täydeltä?? En ymmärrä itseäni.
Hieman huvittavaa tämä kuitenkin on.

 Saa nyt sitten nähdä miten minun käy, millaisen kopukan loppujen lopuksi löydän. :)

Inspiraatiovideo

Wow!
Tällaista ei kannattaisi katsoa kun potee pahaa hevoskuumetta.. :)
Liikaa pystyynhyppimistä ja temppuilua, mutta myös upeaa yhteistyötä ja kunnioitusta molemmin puolin.

Kopoti kop.

Alustavasti varattu koeratsastus lauantaiksi.
Hepo rodultaan jotain sellaista mikä ei olisi ikinä pälkähtänyt mieleeni, joten yritän avoimin mielin mennä katsomaan sitä - luonteeltaan sen pitäisi kuitenkin olla juuri sitä mitä olen etsinyt.
Sydän hakkaa ja poskia punoittaa soitettuani myyjälle. Nyt hermostuttaa, mutta hyvällä tavalla!

Uusi ilme.

Nyt ovat mansikkaiset ilmeet ohi tältä kesää,
Syksy on saapunut!

Kamera reissussa.

Olen valitellut huonokuntoista kameraani jo niin kauan että rakkaani kävi hakemassa minulle uuden.
Ei mitään überhienoa (järkkäri on tietysti toivelistalla, mutta vasta hevosen jälkeen..) vaan ihan tavallinen digipokkari. Viikon verran olen aina tilaisuuden koittaessa harjoitellut sillä jotta se alkaisi tuntua omalta, ja nyt olenkin yllättäen taas ilman kameraa. Syystä:
 Pikkuveli lähti kiertämään Ameriikkaa. Ikää hänellä on 26v eikä hän ole koskaan omistanut kameraa (ihmeellistä, eikö?). Uskon kuitenkin että jälkikäteen hän arvostaa ikimuistoisen matkansa kuvia.. joten siellä käydessä annoin hänelle pikakurssin kameran käytöstä ja jätin upouuden kamerani hänen pöydälleen. Toivottavasti hän muisti ottaa sen mukaansa!

Kuvien puuttuessa lisään tähän suosikkitaidettani: Sir Alfred J. Munningsin 'The Huntsman'.
Eikö ole upea?
 ------------------------------
Ystäväni S muuttaa viikon päästä yhteen poikaystävänsä kanssa, eri paikkakunnalle. Olen onnellinen hänen puolestaan ja he ovat aivan ihana pari. Haikeaa se kuitenkin on.

Vähän on siipi maassa nyt kun joka paikka on täynnä mahtavia sänkipeltoja jotka suorastaan vaativat laukkapyrähdyksiä eikä ole ratsua alla. Rakkaat ihmiset matkustavat pois -jotkut pidemäksi ja jotkut lyhyemmäksi aikaa- ja syksy on varkain hiipinyt niskaamme.
 Nyt ei auta kuin vetää huopa ympärillensä ja juoda kupillinen hyvää teetä.
Ehkä suunnitella ihanat kakku-pikkuleipä-hemmottelu-herkku-kutsut niille tärkeille ja läheisille?

Hullu kuin pullosta tullut.

-Minä siis pian tätä vauhtia. (Otsikko) Ja mieheni -ressukka parka- samaten.
 Niin, hevosasioita edelleen.
Löysin aivan ihanaisen ratsuponitamman, sopivan kokoisen, -näköisen, -luonteisen, -hintaisen, mutta ikää oli kertynyt turhan paljon (keski-ikäinen) joten sanoin ei kiitos. Kyseenalaistan päätökseni noin joka toinen minuutti enkä pysty muusta puhumaan joten parempi puoliskoni alkaa jo näyttää pahoinvoivalta joka kerta kun sanon sanan poni.. ja hän on sentään hyvin kärsivällinen ihminen!

 Sitten oli vielä toinenkin ponitamma jonka hylkäsin koska en pitänyt sen rakenteesta, mikä tietysti herättää kysymyksen 'entä jos se olisikin ollut se täydellinen kaveri minulle ja hylkäsin sen koska en pitänyt sen rakenteesta??'.
 Kohta iskee karma ja ihastun päätä pahkaa 25 vuotiaaseen ihmisiä aamiaiseksi syövään poniin jolla jokainen ruumiinosa on eri paria :)

 Puhuin erään ulkomaalaisen kanssa siitä mahdollisuudesta että hän katsastaisi markkinat kotimaassaan ja voisin tilata ponin 'mittatilauksena' hänen kauttaan. Hän on minulle tuttu entuudestaan ja luotan häneen, mutta idea on ehkä vielä turhan jännittävä.

----------------------------

Nyt on aika istuttaa kukkasipulit! Ihanat, ihanat kukkasipulit!
(toiveet taas korkealla, katsotaan sitten keväällä miten suu pannaan kun myyrät ovat talven aikana pistäneet kaunottaret poskeensa..)
Nämä kuvassa olevat ovat ihan perus-Halpahallista ostettuja, en pystynyt hillitsemään itseäni ;)
Lauantaina on tarkoitus mennä äidin ja isoäidin kanssa taimitarhalle. Kukkasipuleita muka katsomaan, mutta tietysti siellä on perennat alennuksessa ja olen kovasti myös sitä mieltä että olisi ihanaa jos pihassa kasvaisi -joskus tulevaisuudessa- omia luumuja.

Yllä aarre jonka löysin tallustellessani metsässä :)
Syksy on jo saapunut.

Pihassa kukkii kuitenkin iloisesti

----------------------
 Niin, siitä ponijutusta vielä.
Kieroutunut pieni mieleni on ynnännyt yksi plus yksi, eli seuraavaa:
1. On jo selvää, että tämän vuoden viljasato on erittäin huono. Maatilat ovat jo saaneet kokea rehun hinnannousun ja nyt on vasta syksy. Hinnat nousevat yleensä vasta kevättalvella.
 2. Turvesuolla työskentelevä yrittäjä sanoi tätä kesää katastrofiksi. Turvetta ei ole saatu sateiden takia nostettua lähellekään tavoitemäärää, eli sitä ei kerta kaikkiaan ole koko talveksi.
 Tämä tarkoittaa ensinnäkin hintojen nousua, sitten teollisuus ja turvebrikettejä lämmitykseen käyttävät siirtyvät polttamaan sahanpurua/pellettiä (jonka hinta nousee) ja olkea, jota tosin ei ole saatavissa kuin marginaalisesti kun puinnistakaan ole tullut mitään.

 Toisin sanoen hevoseläinten hinta on yleensä aina alimpana näin syksyllä, mutta jos tilanne on yhtä katastrofaalinen kuin sanotaan niin ehkä hinnat tipahtavat vielä talven aikana lisää kun hevosten pito alkaa maksaa maltaita.
Pelkkää spekulointia, sen näkee aikanaan.

Loppukevennykseksi komea eestinhevosruuna.
En itkisi vaikka se ilmestyisi talliini joku kaunis päivä (vaikka ruuna onkin).

Kuva ei ole omani.

Hupsista keikkaa.

Hui, onpas ollut hiljaista tällä rintamalla!
Kesäreissulta olisi kertomista ja kuvia vaikka kuinka mutta en saa otettua itseäni niskasta kiinni tarpeeksi kirjoittaakseni yhteenvetoa; oli niin kivaa ja nähtiin sekä koettiin niin paljon.
Kohokohtana oli (tietysti) Langedrag ja olen aivan otettu tavattuani heidän vuonohevosensa  joita käytetään kaikkeen terapiaratsastuksesta, esteratsastuksesta, vaelluskäytöstä, vikellyksestä, työajosta yms. hienoimpiin kärryajeluihin (esim. häät).
 Puhumattakaan siitä, miten ne kestävät tuhansien turistien lääppimisen pysyen ystävällisinä ja toimivina.
 Olisin mielelläni vienyt erään Mistel-nimisen kullanmurun kotiin!

Ehkä palailen asiaan myöhemmin kuvien kera.

 Töissä puhaltavat uudet tuulet. Joissakin huoneissa on kasvit vaihtuneet eri lajeihin mikä tuottaa aikalailla lisätyötä, etenkin näin alkuun kun kaikki on uutta eikä mikään mene rutiinilla.

Olen tänään käsivoimin ensin poiminut ja sitten siirtänyt 2 130 kiloa kurkkuja kymmenen kilon laatikoissa paikasta A paikkaan B, samalla miettien kauankohan jaksan tätä tahtia ennenkuin keho sanoo itsensä irti.
 Faktahan on se, että kaikilla työkavereillani on jokin ruumiinosa loppuunkulunut; on selkää, olkapäätä ja kyynärpäätä.
 Työnantajani ovat huipputyyppejä, parempia en taida koskaan saada, mutta toisaalta edessä on 6 kk tätä raatamista ennenkuin taas ystävänpäivän tienoilla kylvetään ensimmäiset orvokit.

 Katalysaattorina tähän taisi olla kun kävelin viikonloppuna navetan ohi jossa opiskeluaikoina kävin lomittamassa taskurahaa tarvitessani.
 Siihen oli jossain vaiheessa rakennettu lisäosa ja (omistajan luvalla) kävin sisällä katsomassa.
 Eräs vanttera holstein-lehmä lähestyi minua hyvin päättäväisesti aivan kuin sanoen 'Sinä siinä! Näytät siltä että sinulla olisi aikaa rapsuttaa niskaani!'

 Opiskeluaikojeni suosikkilehmää ei enää ollut olemassa; tosin se ei silloinkaan ollut nuori, mutta uusia (lehmä-)tuttavuuksia katsellessani  huomasin kuinka suuren eron näinkin lyhyessä ajassa saa aikaiseksi hyvällä jalostustyöllä.
 Ai kuinka pitkäjalkaisia 'sporttimallisia' tyttöjä ( = hiehoja) siellä oli!

Sellaisella tilalla voisi hyvin ajatella olevansa renkinä.
 Hyvät puitteet ja hienot eläimet, joista ollaan ylpeitä.
Tällaista pohdiskelua tällä kertaa :)